\n1. Tuki ja tarve: Maija Helasvuo konkreettisen ja abstraktin kohtaaminen Maija Helasvuon 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun veistoksissa, Tutta Palin<\/a>
\n2. Yhteis\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4, Mika Karhu<\/a>
\n3. Rajallisen taidetta, Otso Kantokorpi<\/a>
\n4. \u2018Eri traumat\u2019 \u2013 Maija Helasvuon veistostaiteesta, Jan-Kenneth Weckman<\/a><\/p>\n
\n
Tuki ja tarve: Maija Helasvuo konkreettisen ja abstraktin kohtaaminen Maija Helasvuon 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun veistoksissa, Tutta Palin<\/em><\/h1>\n![\"Photo\"](\"http:\/\/www.maijahelasvuo.com\/wp-content\/uploads\/2016\/06\/maija.jpg\")
Er\u00e4s hyvin aktuelli nykytaiteen ongelmakentt\u00e4 liittyy tavoittamattoman tavoitteluun: juuri nyt tuntuu t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4 pohtia, miten ep\u00e4varmalle, ep\u00e4vakaalle tai ambivalentille voitaisiin antaa t\u00e4sm\u00e4llinen visuaalinen ilmaisu. Miten t\u00e4m\u00e4 on mahdollista ilman, ett\u00e4 ilmaisusta itsest\u00e4\u00e4n tulee ep\u00e4varmaa ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4? Voiko avuttomuutta k\u00e4sitell\u00e4 joutumatta itse sen valtaan?
\nMaija Helasvuon viime vuosien veistokset osallistuvat hyvin konkreettisella, \u201dk\u00e4sin kosketeltavalla\u201d tavalla t\u00e4h\u00e4n taiteen kent\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ynniss\u00e4 olevaan keskusteluun. Esimerkiksi puiset tai metalliset tuet – leukatuet, peukalotuet, k\u00e4sinojat – nostavat l\u00e4mpim\u00e4n humoristisesti esiin ajatuksen ruumiillisesta avuttomuudesta. Puiset tuet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t mukavilta mutta ovat hontelojalkaisia. Ne ovat visuaalisesti vaakalaudalla mutta rakenteellisesti lujia. Metallinen tuki taas voi olla siro ja huomaamaton. Jotta siihen rohkenee tukeutua, on luotettava tietoon sen kest\u00e4vyydest\u00e4, sill\u00e4 se on paradoksaalisen kevytrakenteinen. Vaikka taiden\u00e4yttelyn katsojaa ei rohkaistakaan koskemaan veistoksiin, niit\u00e4 on mahdollista kosketella ja tutkiskella silmin. Taideteorian k\u00e4sittein voitaisiin puhua niiden tuottamasta ruumiillisesta, aikaan ja paikkaan – historialliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen samoin kuin fyysiseen tilaan – paikantuvasta katsojasta.<\/p>\n
Oikeastaanhan katsojan ruumiillisuuden pit\u00e4isi liitty\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti veistotaiteeseen, jossa kolmiulotteinen teos asettuu ilmitasolla samaan tilajatkumoon katsojan kanssa. Silti taiden\u00e4yttelyiss\u00e4 k\u00e4vij\u00e4t ovat ainakin osittain harjaantuneita et\u00e4\u00e4nnytettyyn katseeseen, jonka avulla taideteokset hahmotetaan jonkinlaisessa neutraalissa \u201dep\u00e4tilassa\u201d, kuin vakiokokoiset kuvat taidekirjojen lehdill\u00e4. Helasvuon vuodesta 1997 saakka ty\u00f6st\u00e4m\u00e4 Tuki-sarja pakottaa pohtimaan ruumiillista tilaulottuvuutta: kenelle n\u00e4m\u00e4 on tehty, kuka voisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4? Vastaanko min\u00e4 niiden kokoa? Arkip\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 erilaiset tuet valmistetaan osin mittatilausty\u00f6n\u00e4 tai standardoidusta valikoimasta valitaan itselle sopivin koko. Toisaalta monet tarvikkeet, vaatteista alkaen, muotoutuvat k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4lleen sopiviksi, ja my\u00f6s puuesineisiin kirjautuvat k\u00e4yt\u00f6n j\u00e4ljet. Puiseen jakkaraan ajan my\u00f6t\u00e4 hioutunut istumaj\u00e4lki koskettaa ruumiillisella henkil\u00f6kohtaisuudellaan silloinkin, kun se on periaatteessa anonyymi museoesine.<\/p>\n
![\"Photo\"](\"http:\/\/www.maijahelasvuo.com\/wp-content\/uploads\/2016\/06\/nalka-1.jpg\")
N\u00e4lk\u00e4 I-IV,
2000-2002, m\u00e4nty, lepp\u00e4, haapa,tammi<\/p><\/div>\n
Tuki-sarjan her\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 kysymyksi\u00e4 voisi viel\u00e4 jatkaa: tarvitsenko min\u00e4 t\u00e4t\u00e4? Mik\u00e4 loppujen lopuksi on ehdottoman tarpeellista? My\u00f6s kolmiosainen teos N\u00e4lk\u00e4 (2000) kommentoi tarpeiden h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 muuttuvuutta ja kulttuurisidonnaisuutta. Perustarpeeksi laskettava ravinto voi muuttua sellaiseksi itsest\u00e4\u00e4nselvyydeksi, ett\u00e4 siit\u00e4 tulee kulttuurista ylij\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4 ja jopa teollisen muotoilun kohde. T\u00e4m\u00e4 ei toisaalta muuta tarpeita v\u00e4hemm\u00e4n akuuteiksi – henkil\u00f6kohtaisesti koettuina.<\/p>\n
![\"Photo\"](\"http:\/\/www.maijahelasvuo.com\/wp-content\/uploads\/2016\/06\/neljas-1.jpg\")
Nelj\u00e4s imetysp\u00e4iv\u00e4
1998, lepp\u00e4, ter\u00e4s, kivi, korkeus 45 cm<\/p><\/div>\n
Ravintoon ja tarpeisiin voidaan luonnollisesti yhdist\u00e4\u00e4 my\u00f6s teos Nelj\u00e4s imetysp\u00e4iv\u00e4 (1998), joka viittaa ruumiilliseen painon tunteeseen yleens\u00e4 ja imett\u00e4miseen erityisesti. Ns. nelj\u00e4nnen imetysp\u00e4iv\u00e4n \u201dlukot\u201d, jotka est\u00e4v\u00e4t maidon tulon ja tekev\u00e4t rinnoista kivikovat, lienee kuitenkin tuttu k\u00e4site vain imett\u00e4neille naisille. T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4 esimerkki ruumiillisuuteen kuuluvasta erityisyydest\u00e4 ja paikantuneisuudesta: ei ole olemassa ihmisruumista yleens\u00e4, vaan ainoastaan erityisi\u00e4, erilaisissa tilanteissa muovautuvia, elettyj\u00e4 \u201druumiillisuuksia\u201d. Kulttuurissamme eri yksil\u00f6ill\u00e4 on sen vuoksi erilainen suhde vaikkapa klassisen taiteen alastomaan naistorsoon, johon jotkin Helasvuon teosten orgaanisen muotomaailman yksityiskohdat n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t viittaavan. Klassisuuteensa abstrahoidun ruumiin uudelleen konkreettiseksi tekemisell\u00e4 on siten my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4t poliittiset ulottuvuutensa. Esimerkiksi yhdess\u00e4 olemisen vaikeutta ilment\u00e4v\u00e4 Ryhm\u00e4 (1998-1999) koostuu juuri kahdesta \u00e4\u00e4rimmilleen j\u00e4nnitettyyn tasapainoon sijoitetusta naisruumiin torsosta.<\/p>\n
![\"Photo\"](\"http:\/\/www.maijahelasvuo.com\/wp-content\/uploads\/2016\/06\/ryhma-1.jpg\")
Ryhm\u00e4
1998 – 1999, korkeus 2 m<\/p><\/div>\n
![\"Photo\"](\"http:\/\/www.maijahelasvuo.com\/wp-content\/uploads\/2016\/06\/ylimieli-1.jpg\")
Ylimieli
1999, lepp\u00e4, kerni korkeus 250 cm<\/p><\/div>\n
Ylimieleen (1999) on niin ik\u00e4\u00e4n rakennettu herkk\u00e4 tasapaino, joka ilment\u00e4\u00e4 samanaikaista ep\u00e4varmuuden ja varmuuden tunnetta: suurinkin varmuus perustuu jatkuvaan kannattelemiseen ja keskittyneeseen tasapainoon. My\u00f6s k\u00e4ytetyt materiaalit ovat j\u00e4nnitteisess\u00e4 ristiriidassa arkip\u00e4iv\u00e4isen, naisten maailmaan kuuluvan kernin haastaessa traditionaalisesti miehiseksi mielletyn puunty\u00f6st\u00f6n. Materiaalirinnastus on jonkinlaisesta historiallisesta eriaikaisuudestaan ja assosiatiivisesta r\u00f6yhkeydest\u00e4\u00e4n huolimatta visuaalisesti raikas ja helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4. Sama iloinen ambivalenssi toistuu monissa Maija Helasvuon veistoksissa.<\/p>\n
Tutta Palin<\/em><\/p>\n <\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Yhteis\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4,
\nMika Karhu<\/em><\/h2>\nKuvanveist\u00e4j\u00e4 Maija Helasvuon teokset\u00a0 kuvaavat ihmisen perusemootioiden dynamiikkaa; menetyst\u00e4, haavoittuvaisuutta, l\u00e4heisyytt\u00e4 ja ihmisen riippuvuutta sosiaalisesta kanssak\u00e4ymisest\u00e4. Helasvuon taiteen keski\u00f6ss\u00e4 on tunteiden kerrostumat.
\nIhmisell\u00e4 on voimakkaat sosiaaliset tarpeet. Sosiaaliset tarpeet ovat samalla tavalla perustarpeita kuin muutkin fyysiset tarpeet. Juuri t\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulma tekee sosiaalisesta kokemuksesta kaikille yhteist\u00e4. Niit\u00e4 ei voi erottaa ja leikata irti ihmisyhteis\u00f6n tarpeista vain koskemaan yksil\u00f6\u00e4. Ihminen on ihmisyhteis\u00f6n kokonaisuuden osa. Yhteis\u00f6llisen kokemuksen kautta ja sen sis\u00e4ll\u00e4 kaikki sosiaaliset kokemuksen muodot tapahtumaprosessin, jonka yhteydess\u00e4 ja vuorovaikutuksessa koko ihmisyhteis\u00f6 on.
\nSe, mik\u00e4 vaikuttaa yhteis\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4 voimakkaana emootioita ohjaavana toimintana on tavalla tai toisella yhteinen tekij\u00e4 ja yhteis\u00f6n emootioita muokkaava prosessi. Tapahtumat ymp\u00e4rill\u00e4mme vaikuttavat meihin. Helasvuon veistokset kuvaavat t\u00e4t\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 vaikutusta, joka samalla on muokkaavaa ja konkreettista. Helasvuo ottaa my\u00f6s kantaa: symbolisesti syd\u00e4nlihas on j\u00e4tetty siirtolavoille, hyl\u00e4ttyn\u00e4, aivan kuin sill\u00e4 ei olisi en\u00e4\u00e4 sijaa ihmisyhteis\u00f6n voiton tavoittelun maailmassa.
\nT\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta tarkasteltuna taide k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n yhteisen kokemuksen muotoja materiaaliseen muotoon.\u00a0 Taiteen materiaalisen muokkaamisen prosessien kautta sosiaaliset merkitykset mahdollistuvat yhteisesti tarkasteltaviksi muodoiksi ja sis\u00e4ll\u00f6iksi. Assosiaatioyhteydet muodostuvat kuvallisiksi vertauskuviksi.<\/p>\n
\u00a0Mika Karhu<\/em><\/p>\nText in German:<\/p>\n
Maija Helasvuo, Bildhauerin<\/strong><\/p>\nVerschiedene Ebenen menschlichen F\u00fchlens sind zentral in Maija Helasvuos k\u00fcnstlerischem Werk. Ihre Skulpturen machen grundlegend menschliche emotionale Dynamiken sichtbar: Verlust, Verletzlichkeit, N\u00e4he und unsere Abh\u00e4ngigkeit von sozialer Interaktion. Jede Person ist Teil der Gemeinschaft aller Menschen. Durch die gemeinschaftliche Erfahrung und alle m\u00f6glichen Formen der zwischenmenschlichen Interaktion nimmt ein Ereignis prozesshaft Form an, alle Verbindungen und Interaktionen in solchen Prozessen bilden die Gesamtheit der Bedeutung menschlicher Gesellschaft.<\/p>\n
Das, was auf starke Emotionen innerhalb der Gesellschaft als richtungsweisende Kraft einwirkt, ist auf die eine oder andere Weise ein verbindender Faktor und l\u00f6st einen Prozess emotionaler Anpassung aus. Was in unserer Umgebung stattfindet, hat einen Einfluss auf uns. Helasvuos Skulpturen stellen diesen unsichtbaren Einfluss dar, der gleichzeitig wandlungsf\u00e4hig und konkret ist.<\/p>\n
Mika Karhu, Ph.D.<\/em><\/p>\n
\nRajallisen taidetta, Otso Kantokorpi<\/em><\/h3>\nPuu on ikiaikainen veistotaiteen materiaali, mutta orgaanisena se ei ole ikuista. Ihmisik\u00e4\u00e4n verrattuna puun ik\u00e4 tuo n\u00e4kyviin uuden aikaulottuvuuden: Vanhin Suomesta l\u00f6ydetty el\u00e4v\u00e4 puu on yli 760-vuotias, mutta tutkijat kykenev\u00e4t nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n luonnossa s\u00e4ilynytt\u00e4 ja melko tarkkaan ajoitettua puumateriaalia tuhansien vuosien ajalta. Biologisen olemassaolon rajallisuudella on siis rinnakkaisia aikajanoja, joille alle 50-vuotias kuvanveist\u00e4j\u00e4 asettuu.<\/p>\n
Kulttuurikin on rajallista. Sekin rapautuu ja hajoaa: sanat ja symbolit saattavat menett\u00e4\u00e4 merkityksens\u00e4 tai muuttaa semanttista kattavuuttaan, toisinaan ne saavat uusiakin merkityksi\u00e4. On ollut my\u00f6s katkoksia, emmek\u00e4 kykene tulkitsemaan kaikkia vanhoja viestej\u00e4. N\u00e4in on k\u00e4ynyt esimerkiksi nyky\u00e4\u00e4n maailman vanhimmaksi puuveistokseksi nimetylle, Uralvuorilta l\u00f6ydetylle Shigirin idolille<\/em>, jota s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n Jekaterinburgin historiallisessa museossa. Ihmist\u00e4 kuvaavan veistoksen ik\u00e4 on noin 9 500 vuotta. Sen pinta on t\u00e4ynn\u00e4 kuviointia, jota tutkijat yritt\u00e4v\u00e4t avata \u2013 he puhuvat mielell\u00e4\u00e4n \u201dsalaisista koodeista\u201d.<\/p>\nKuvanveist\u00e4j\u00e4 Maija Helasvuo<\/strong> kokee rajallisuuden yhdeksi keskeisiksi teemoistaan. Suurin osa meist\u00e4 kokee rajallisuuden nimenomaan kuolevaisuuden tajuamisen, sis\u00e4ist\u00e4misen tai ymm\u00e4rt\u00e4misen kautta \u2013 toki sitten monella erilaisella tavalla tulkittuna ja erilaisen ilmiasun saavana. Kuolevaisuus on joka tapauksessa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n osa el\u00e4m\u00e4n perustuslakia. Saksalainen filosofi Martin Heideggerin<\/strong> mukaan (Oleminen ja aika<\/em>, 1927, suom. 2000) \u201dihmisen oleminen on olemista kuolemaa kohti\u201d.<\/p>\nRajallisuuden ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 ja kuvaamista \u2013 vaikkapa taiteen kautta \u2013 voi ajatella my\u00f6s merkityksen kautta: juuri rajallisuus antaa el\u00e4m\u00e4lle sen merkityksen. Ja eik\u00f6 taiteilija ole juuri se henkil\u00f6, jonka ainakin yksi teht\u00e4vist\u00e4 on antaa merkityksi\u00e4? Luoda merkityksi\u00e4, kuvata merkityksi\u00e4, analysoida merkityksi\u00e4, muuntaa merkityksi\u00e4, kyseenalaistaa merkityksi\u00e4?<\/p>\n
Helasvuon taiteessa kuolema, rajallisuus ja merkitys kietoutuvat toisiinsa. T\u00e4m\u00e4 kuulostaa ehk\u00e4 hieman synk\u00e4lt\u00e4, mutta kuoleman kuvaamisen sijaan h\u00e4nen taidettaan tulisikin ehk\u00e4 tarkastella viel\u00e4 tarkemmin m\u00e4\u00e4ritellyst\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta: kuolemastaan tietoisen el\u00e4m\u00e4n taiteena.<\/p>\n
On tunnetusti vaikeaa k\u00e4sitell\u00e4 rajallisuutta, jos vie ajatuksensa tarpeeksi pitk\u00e4lle \u2013 aivan samoin kuin on vaikea k\u00e4sitell\u00e4 rajattomuutta, kuten vaikkapa universumin \u00e4\u00e4rett\u00f6myytt\u00e4 t\u00e4htitaivasta katsellessaan. Yksi perinteinen tapa k\u00e4sitell\u00e4 vaikeita asioita on huumori. Huumorissa on monia lajeja. Helasvuo hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 ainakin kahta: groteskia<\/em> ja tragikoomisuutta<\/em>.<\/p>\nHelasvuo ei ole avoimen yhteiskunnallinen tai poliittinen taiteilija, mutta tuodessaan esiin el\u00e4m\u00e4n tragikoomisia piirteit\u00e4 ja ulottuvuuksia ja k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n metodinaan groteskia, h\u00e4n asettuu v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kriittiseen positioon. Australialainen kirjallisuudentutkija Philip Thomson<\/strong> (The Grotesque<\/em>, 1972) on todennut: \u201dGroteski esitystapa taiteessa ja kirjallisuudessa on usein vallitseva yhteiskunnissa ja aikakausina, joita leimaavat kiistat, radikaali muutos ja ep\u00e4j\u00e4rjestys.\u201d<\/p>\nHelasvuo ei kuitenkaan ole satiirikko, eik\u00e4 groteskia kannata tarkastella pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n satiirin keinona. Ven\u00e4l\u00e4inen kirjallisuudentutkija Mihail Bahtin<\/strong> on todennut (Francois Rabelais \u2013 keskiajan ja renessanssin nauru<\/em> (1965, suom. 1995), ett\u00e4 groteskissa negatiivinen ja positiivinen \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4 voivat sulautua yhteen samassa kuvassa, ett\u00e4 kohde voi ylitt\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4llisten rajojensa lis\u00e4ksi my\u00f6s laadulliset rajansa, ett\u00e4 se voi ylitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 ja sulautua muihin kohteisiin.<\/p>\nGroteski on tietyll\u00e4 tavalla kuoleman ja synnyn rajapinta \u2013 sellaisena yksi vastausyritys rajallisuuden ongelmaan. N\u00e4in Bahtin: \u201dJos groteskia kuvaa tarkastellaan sen pelkistetyss\u00e4 muodossa, se ei itse asiassa koskaan esit\u00e4 yksil\u00f6llist\u00e4 ruumista: kuva koostuu aukoista ja ulokkeista, jotka edustavat jo toista, alulle pantua ruumista. Se on ikuisesti uudistuvan el\u00e4m\u00e4n siirtym\u00e4kohta, kuoleman ja hedelm\u00f6ittymisen ehtym\u00e4t\u00f6n astia.<\/p>\n
Groteski siis sivuuttaa sen l\u00e4p\u00e4isem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pinnan, joka sulkee ja rajoittaa ruumiin erilliseksi ja valmiiksi. Siksi groteski kuva ei esit\u00e4 vain ulkoista vaan my\u00f6s ruumiin sis\u00e4isen kuvan: veren, suoliston, syd\u00e4men ja muut sis\u00e4elimet. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sis\u00e4iset ja ulkoiset piirteet sulautuvat samassa kuvassa yhteen.\u201d<\/p>\n
Bahtinin ajatukset tulevat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mieleeni, kun katson Helasvuon veistoksia \u2013 yht\u00e4lailla ulkoisesti v\u00e4hemm\u00e4n groteskeja kuten h\u00e4nen perhett\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 hienoviritteist\u00e4 sarjaansa kuin sarjaa Strange Fruits<\/em> (2011\u201312) tai tuoretta, varsin raadollista Riippuvaa lihaa<\/em> (2015).<\/p>\nHelasvuon mieltymys groteskiin selittyy jo h\u00e4nen omalla taidehistoriallaan: h\u00e4n on niit\u00e4 lapsia, joita kuljetettiin taiden\u00e4yttelyiss\u00e4 pienest\u00e4 pit\u00e4en. Suomen keskiaikainen kirkollinen puuveisto ja muun muassa vaivaisukot j\u00e4iv\u00e4t mieleen jo lapsena. Juuri n\u00e4iss\u00e4 lajeissa on el\u00e4nyt groteskin suurin k\u00e4ytt\u00f6voima: kansanomaisuus. Siin\u00e4 piilee my\u00f6s poliittisuus. Siteeraan viel\u00e4kin Bahtinia, joka vertailee karnevalistista, groteskia hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4\u00e4 juhlimista viralliseen juhlimiseen: \u201dKeskiajan viralliset juhlat \u2013 sek\u00e4 kirkon ett\u00e4 feodaalivaltion \u2013 eiv\u00e4t koskaan johtaneet vallitsevan maailmanj\u00e4rjestyksen ulkopuolelle eiv\u00e4tk\u00e4 luoneet mit\u00e4\u00e4n toista el\u00e4m\u00e4\u00e4. P\u00e4invastoin, ne pyhittiv\u00e4t, vahvistivat vallitsevan rakenteen ja lujittivat sit\u00e4.\u201d Kirkoissa ainoa poikkeus t\u00e4st\u00e4 oli kansanomainen veistotaide, jota ei tosin aina v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 taiteeksi nimitetty \u2013 moni tekij\u00e4kin on j\u00e4\u00e4nyt nimett\u00f6m\u00e4ksi.<\/p>\n
Helasvuo ei tietystik\u00e4\u00e4n ole mik\u00e4\u00e4n kansanomainen veist\u00e4j\u00e4. H\u00e4n on akateemisesti koulutettu veist\u00e4j\u00e4, joka tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n pitk\u00e4ss\u00e4 institutionaalisessa traditiossa. Se antaa my\u00f6s mahdollisuuden toiseen liikesuuntaan. H\u00e4n tekee taidetta, jolla on oma voimakas asemansa yhteiskunnassa. Sit\u00e4 n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n muun muassa sille pyhitetyiss\u00e4 paikoissa, taidemuseoissa. T\u00e4t\u00e4 h\u00e4n voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4kseen esimerkiksi halutessaan pyhitt\u00e4\u00e4 arkea. H\u00e4n voi tuoda museoon kuvan arkisesta juureksesta, banaaninkuoresta, leukatuesta tai ihan mit\u00e4 tahansa ja n\u00e4in pakottaa meit\u00e4 ajattelemaan valintansa syit\u00e4 \u2013 sek\u00e4 yksitt\u00e4isi\u00e4 teoksia ett\u00e4 my\u00f6s itse koko merkityksenantoprosessin luonnetta ja rakennetta. Mit\u00e4 voidaan kuvata, mit\u00e4 kuvataan ja miksi?<\/p>\n
Helasvuo on utelias taiteilija, ja h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 uteliaisuudellaan kysymyksi\u00e4: Mill\u00e4 materiaalilla mit\u00e4kin voidaan kuvata? Mik\u00e4 sopii mihin? Mik\u00e4 asettaa rajoitteita? Niinp\u00e4 h\u00e4n on puun lis\u00e4ksi k\u00e4ytt\u00e4nyt pronssia ja l\u00e4htenyt kokeilemaan nyt my\u00f6s keramiikkaa ja lasia. T\u00e4m\u00e4 kertoo sek\u00e4 Helasvuolle ominaisesta uteliaisuudesta ja ett\u00e4 kahtalaisesta rohkeudesta. Taiteilijat on tapana laittaa erilaisiin melko tiukkarajaisiin lokeroihin. Jos minulle esitet\u00e4\u00e4n kysymys suomen johtavista naispuolisista \u2013 t\u00e4llaisia sukupuolitettuja kysymyksi\u00e4 kysyt\u00e4\u00e4n \u2013 kuvanveist\u00e4jist\u00e4, jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t puuta materiaalinaan, tulee mieleeni v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kaksi nime\u00e4: Anneli Sipil\u00e4inen<\/strong> \u2013 Helasvuon vanhempi kollega ja yst\u00e4v\u00e4 \u2013 ja Maija Helasvuo. Rohkeutta uuden materiaalin valinta osoittaa siksi, ett\u00e4 kummastuneen yleis\u00f6n vastaanotto saattaa olla kielteinen. Miksi se ei pysy uskollisena sille, mist\u00e4 se tunnetaan? Uusi materiaali vaatii my\u00f6s toisella tapaa rohkeutta. Keraamikot ja lasitaiteilijat tapaavat tehd\u00e4 keraamisia ja lasisia objekteja oikeaksi havaittujen menetelmien, todellisuudessa melko tiukkojen s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4rjestelmien mukaan. Helasvuota eiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4rjestelm\u00e4t kahlitse. K\u00e4ytt\u00f6esineen tekij\u00e4 ei voi sallia virheit\u00e4, mutta kuvanveist\u00e4j\u00e4 voi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Taiteilijan omin sanoin: \u201dKeramiikassa hy\u00f6dynn\u00e4n kaikki virheet, itse asiassa virheet ovat toisinaan parasta, mit\u00e4 voi tulla, kun joudutaan miettim\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 sen kanssa tehd\u00e4\u00e4n \u2013 usein siit\u00e4 voi tulla se komein kohta.\u201d T\u00e4h\u00e4n Helasvuo on joutunut tottumaan ja sit\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s puun kanssa: \u201dKun puu halkeilee odottamattomasti, sen voi paikata tosi kauniisti vaikka eri puulajilla, ja siit\u00e4 saattaa tulla herkullinen paikka veistokseen.\u201d Kuvanveist\u00e4j\u00e4 oppii suorastaan odottamaan virheit\u00e4: \u201dParhaat virheet ovat minulta viel\u00e4 kokematta.\u201d<\/p>\nVaikka Helasvuon teemat ovat usein abstrakteja ja maailmaa syleilev\u00e4n eksistentiaalisia, on h\u00e4n kuitenkin my\u00f6s k\u00e4sity\u00f6l\u00e4inen. H\u00e4nen metodiset juurensa tulevat v\u00e4h\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lt\u00e4kin taholta. \u201dEhk\u00e4 minun pit\u00e4isi aloittaa viulunsoitosta. Sit\u00e4 harrastin lapsuudesta alkaen ja minusta piti tulla muusikko. Se on vaikuttanut ty\u00f6skentelytapaani voimakkaasti. Puuveisto on osin samanlaista kuin viulunsoitto. Puu on nyt minun instrumenttini. Minulla on suhde siihen. Harjoitan sit\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 minusta tulee taitava, mutta voin taidollistua siin\u00e4 lis\u00e4\u00e4 koko loppuel\u00e4m\u00e4ni.\u201d Nyt Helasvuo on palannut viulunkin pariin: h\u00e4n soittaa instrumenttiaan kamariorkesterissa.<\/p>\n
K\u00e4sity\u00f6l\u00e4isen\u00e4 Helasvuo on kiinnostunut puusta my\u00f6s materiaaliesteettisess\u00e4 mieless\u00e4. Puun veistett\u00e4vyys on yksi ulottuvuus, mutta esimerkiksi v\u00e4rien ja s\u00e4vyjen avulla pystyy tekem\u00e4\u00e4n erilaisia yhdistelmi\u00e4, muun muassa raidallista j\u00e4lke\u00e4.<\/p>\n
Veist\u00e4ji\u00e4 on periaatteessa kahdenlaisia: niit\u00e4 jotka lis\u00e4\u00e4v\u00e4t ja niit\u00e4 jotka poistavat. Savea muovaava veist\u00e4j\u00e4 lis\u00e4\u00e4 materiaalia antaakseen muotoa. Puuta tai kive\u00e4 ty\u00f6st\u00e4v\u00e4 veist\u00e4j\u00e4 poistaa hakkaamalla tai veist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 materiaalia p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen kohti haluttua muotoa. Helasvuo tekee puun kanssa molempia \u2013 ja itse asiassa sit\u00e4 modernin my\u00f6t\u00e4 syntynytt\u00e4 kolmattakin mahdollisuutta: rakentaa tai kasaa. H\u00e4n saattaa poistaa veist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 materiaalia sahatavarasta, h\u00e4n saattaa liitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 toisiinsa tai paikkailla, mutta yht\u00e4lailla h\u00e4n saattaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mets\u00e4st\u00e4 l\u00f6ydetty\u00e4 juurakkoa kuin readymade-materiaalina.<\/p>\n
Ennen vanhaan meill\u00e4 oli esimerkiksi tapana ihailla yhdest\u00e4 puusta veistetty\u00e4 taidokkaan yksityiskohtaista ja esitt\u00e4v\u00e4\u00e4 p\u00e4hkin\u00e4puista veistosta. Helasvuon kaltaisten veist\u00e4jien my\u00f6t\u00e4 tilanne on muuttunut: he n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t meille liitokset, rajakohdat, halkeamat, katkokset \u2013 eiv\u00e4tk\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n n\u00e4yt\u00e4 vaan tuovat ne esiin merkityksell\u00e4 ladattuina sis\u00e4lt\u00f6in\u00e4. Helasvuo ei k\u00e4yt\u00e4 efektin\u00e4\u00e4n illuusiota, h\u00e4n pikemminkin purkaa sit\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n esimerkiksi sarjassaan Tuki<\/em> (1997\u201398) sen, miten haurasta, k\u00f6mpel\u00f6\u00e4 ja riippuvaista maailmassa oleminen on.<\/p>\nMutta puu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 jo sellaisenaan merkityksenantoa, jota voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4sitteellisestikin hyv\u00e4kseen. Harva meist\u00e4 pys\u00e4htyy useinkaan ajattelemaan esimerkiksi sit\u00e4, ett\u00e4 \u201dtavallisten puiden\u201d lis\u00e4ksi on olemassa erikseen k\u00e4site \u201djalopuu\u201d. Miten joku puu on jalompi kuin joku toinen? Py\u00f6kki on Suomessa jalopuu, Saksassa siit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n halkoja l\u00e4mmitykseen. Kyse on siis kulttuuri- ja paikkasidonnaisista hierarkioista sek\u00e4 \u2013 j\u00e4lleen kerran \u2013 merkityksenantoprosesseista. Helasvuo kokee sen arjessaan: haapaa ja m\u00e4nty\u00e4 h\u00e4n ostaa Haarajoen sahalta, seetri\u00e4 Kitarapajasta. Juurakot l\u00f6ytyv\u00e4t ilmaiseksi mets\u00e4st\u00e4. Se, mit\u00e4 Helasvuo tekee, on my\u00f6s jalostamista. Periaatteessa se on samanlaista jalostamisprosessia, jonka my\u00f6t\u00e4 norjalainen 10 euron lehm\u00e4nnahka p\u00e4\u00e4tyy Vuittonin 3 000 euron laukuksi. Helasvuo on tietoinen merkityksenannon hierarkioista \u2013 esimerkiksi sarjassa N\u00e4lk\u00e4<\/em> (2000) kauha syntyi m\u00e4nnyst\u00e4, hampurilaisboksi tammesta. Halvin ja tarpeettomin \u2013 itse asiassa vahingollisin \u2013 yhtyi jaloon.<\/p>\nOsin Helasvuon materiaalikokeilut liittyv\u00e4t modernistiseen perinteeseen, mink\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s tunnistaa itsess\u00e4\u00e4n. Taideteosten ei tarvitse v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 viitata itsens\u00e4 ulkopuolelle. Silkka materiaalien ominaisuuksien esteettinen leikki voi olla kiinnostavaa. Lasissa l\u00e4pin\u00e4kyvyys tuo esimerkiksi teoksen varjon k\u00e4yt\u00f6lle aivan uusia ulottuvuuksia. My\u00f6s lasin hauraus, sen uhkaava rikkoutuminen on jo sellaisenaan kiinnostava asia \u2013 ilman ett\u00e4 ajatusta veisi symbolisen alueelle. Helasvuo toteaakin, ett\u00e4 vaikka \u201dhaen sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, kiinnostaa minua my\u00f6s visuaalinen vaikuttavuus\u201d. H\u00e4n haaveilee jopa efektin aikaansaamisesta ja muistaa joitain omia n\u00e4yttelykokemuksiaan, jossa \u201dkatsominen muuttuu ruumiilliseksi ja tuottaa kylmi\u00e4 v\u00e4reit\u00e4\u201d. Mutta eiv\u00e4th\u00e4n l\u00e4pin\u00e4kyvyys ja hauraus koskaan j\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n visuaalisiksi \u2013 niin merkityksell\u00e4 ladattuja ominaisuuksia ne ovat. Ne viev\u00e4t suoraan el\u00e4m\u00e4n merkityksen ongelmiin ja tapoihin k\u00e4sitell\u00e4 niit\u00e4. Kokeilkaapa sanoa \u00e4\u00e4neen: \u201dOlen lasi.\u201d Aika voimakas metafora. Ent\u00e4s t\u00e4m\u00e4: \u201dOlen l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4\u201d? Eik\u00e4 kumpikaan ole yksiselitteinen.<\/p>\n
Taiteilijana Helasvuo el\u00e4\u00e4 monen rajapinnan j\u00e4nnitteess\u00e4. H\u00e4n toimii melko miehisess\u00e4 perinteess\u00e4 naisena ja tuo sen toisinaan esiin, kuten vaikkapa Kallofeminiini<\/em> (2004) \u2013 puuhun suurennettu kohtu munasarjatiehyeineen. H\u00e4n toimii materiaaliensa kautta k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isyyden \u2013 virheiden teon mahdollisuus \u2013 ja \u201dpuhtaan\u201d taiteen \u2013 virheist\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys \u2013 j\u00e4nnitteess\u00e4. H\u00e4n toimii modernismin ja m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n nykytaiteen j\u00e4nnitteess\u00e4 \u2013 kuten taiteilijakollega Jan Kenneth Weckman <\/strong>on todennut: \u201dTarttumalla ihmisen ruumiillisuuteen mittakaavana ja taiteen mallina Maija Helasvuo veist\u00e4\u00e4 tradition jatkuvuuden ja modernin fragmentaarisuuden ristiriitaa julki.\u201d Helasvuo el\u00e4\u00e4 yksil\u00f6n ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n yhteiskunnan j\u00e4nnitteess\u00e4. Riippuvuus voi olla riippuvuutta omasta kehosta ja sen toimivuudesta mutta my\u00f6s riippuvuutta toisista \u2013 niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin pahassakin ja kaikissa niiss\u00e4 v\u00e4limuodoissa, joita juuri taide monitulkintaisuudessaan tekee n\u00e4kyv\u00e4ksi.<\/p>\nHelasvuo tavallaan avaa sit\u00e4 sivilisaatioprosessia, jota saksalaisbrittil\u00e4inen sosiologi Norbert Elias<\/strong> on kuvannut (\u00dcber den Prozess der Zivilisation<\/em>, 1939) \u2013 sit\u00e4 prosessia, jossa ulkoisen kontrollin sis\u00e4istyminen itsekuriksi tuottaa kompensaationa sis\u00e4isen el\u00e4mysmaailman. Affektit muuntuvat kuvitteellisiksi sis\u00e4isiksi emootioiksi \u2013 sen sijaan, ett\u00e4 esimerkiksi reagoisimme ja k\u00e4ytt\u00e4ytyisimme v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti affektien mukaisesti. T\u00e4m\u00e4 on varmaankin yksi syy, miksi Helasvuon ty\u00f6t saattavat tuottaa joissain katsojissa voimakasta torjuntaa \u2013 tai tarkemmin, kuten it\u00e4valtalainen psykoanalyytikko Sigmund Freund<\/strong> on todennut (Murhe ja melankolia<\/em>, 2005): \u201dAffekti on purkautumisilmi\u00f6, jota ei voida torjua, vaan se joko ilmenee tai sen ilmeneminen estyy.\u201d Helasvuon t\u00f6it\u00e4 tuntuukin olevan mahdotonta sivuuttaa pelkk\u00e4n\u00e4 esteettisen\u00e4 heijastuspintana, joka joko miellytt\u00e4\u00e4 tai ei. H\u00e4nen taiteilijapuolisonsa Mika Karhu<\/strong> on todennut osuvasti h\u00e4nen veistoksistaan: \u201dTapahtumat ymp\u00e4rill\u00e4mme vaikuttavat meihin. Veistokset kuvaavat t\u00e4t\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 vaikutusta, joka samalla on muokkaavaa ja konkreettista.\u201d<\/p>\nHelasvuo veist\u00e4\u00e4 kaksisuuntaista liikett\u00e4: samalla kun h\u00e4n ylent\u00e4\u00e4 arkista, h\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin alentaa abstraktia ja henkist\u00e4 palauttamalla ylimaallisen materiaaliseen ja ruumiilliseen maailmaan. Viel\u00e4 kerran Bahtin: \u201dMaa on \u00e4iti, se nielee synnytt\u00e4\u00e4kseen uudelleen, suurempana ja parempana. Maassa ei voi olla mit\u00e4\u00e4n kauheata, kuten ei \u00e4idin ruumiissakaan, jossa ovat ruokkivat rinnat, synnytt\u00e4v\u00e4t elimet, l\u00e4mmin veri. Maallisesta kauheasta tulee lapsia synnytt\u00e4v\u00e4 elin, ruumiillinen hauta, joka tuottaa nautintoa ja synnytt\u00e4\u00e4 uutta.\u201d<\/p>\n
Helasvuon tuoreet keraamiset, hivenen ep\u00e4ortodoksisesti Miranolilla ja musteella pintak\u00e4sitellyt l\u00e4t\u00e4k\u00f6t L\u00e4t\u00e4k\u00f6iden \u00e4\u00e4rell\u00e4<\/em> (2015) tuntuvat viev\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 johonkin uuteen ja outoon suuntaan, mutta rajalla oleminen jatkuu niidenkin my\u00f6t\u00e4. Niiden tausta on Marjatta Kurenniemen<\/strong> sadussa, jossa tytt\u00f6 tipahtaa l\u00e4t\u00e4k\u00f6n kautta toiseen maailmaan, jossa kaikki on tosiaankin toisin. \u00c4iti istuu sohvalla ja is\u00e4 h\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 keitti\u00f6ss\u00e4. Leip\u00e4\u00e4 pannaan makkaran p\u00e4\u00e4lle eik\u00e4 toisin p\u00e4in niin kuin pit\u00e4isi. Palaamme n\u00e4iden l\u00e4t\u00e4k\u00f6iden my\u00f6t\u00e4 siis v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Bahtinin kansanomaiseen karnevaalikulttuuriin, jossa yhteis\u00f6n normaalit rajat rikotaan ja esimerkiksi pyh\u00e4 muuttuu maalliseksi. N\u00e4iden l\u00e4t\u00e4k\u00f6iden reunalla Helasvuo on aina tasapainoillut ja miettinyt sit\u00e4, mink\u00e4 min\u00e4kin niin el\u00e4v\u00e4sti lapsuudestani muistan: \u201dHypp\u00e4\u00e4nk\u00f6? Onkohan se syv\u00e4? Hypp\u00e4\u00e4n! Se loiskahtaa niin komeasti!\u201d Ja loska tahraa siistin erillisen yksil\u00f6ruumiini kiehtovasti tuodessaan sen osaksi luonnon prosesseja. Vaikka se ei ole vaarallista, se on kuitenkin tavallaan kielletty\u00e4.<\/p>\nOtso Kantokorpi<\/em><\/p>\n
\n\u2018Eri traumat\u2019 \u2013 Maija Helasvuon veistostaiteesta,
\nJan-Kenneth Weckman<\/em><\/h2>\nOlen Romaniassa, Sighis\u00f4aran keskiaikaisen kyl\u00e4n keskustassa. Nousen kirkkoon satoja askelmia jyrkki\u00e4 ja raskaita portaita sateilta suojaavan puukatoksen alla. J\u00e4lkeenp\u00e4in muistelen kukkulan luterilaisen kirkon puusta tehtyj\u00e4 hahmoja, penkkien ovipeilien halkeilleita figuureja ja ajan haalistamia votiivikirstuja. Kuulen orgaanisen ajan kulun vuodenaikojen ja vuosisatojen sykleiss\u00e4. Kaupunkikulttuuri tuhoaa helposti kaiken orgaanisen, ja pystytt\u00e4\u00e4 omat uudet geometriset merkkins\u00e4. Ter\u00e4s, pronssi \u2013 tai muovi \u2013 eiv\u00e4t maadu. Puu maatuu, homehtuu ja lahoaa. Maalipinnan hidastamalla matkallaan kohti lahoamista suomalainen puukirkko on hauraan ihmisen kaltainen osa maailmaa. T\u00e4h\u00e4n maailmaan kuvittelen Maija Helasvuon kuin isolla k\u00e4dell\u00e4 piestyjen puuveistosten ottavan voimakkaasti kosketusta.<\/p>\n
Maija Helasvuon matka taiteilijaksi on kulttuurikasvatuksen kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4. \u201dKuljin vanhempieni mukana kirkosta kirkkoon.\u201d Funktionalismia, modernia taidetta, arkkitehtuuria, muotoilua ja kansanperinnett\u00e4 ihailtiin \u2018Kaj Franck -maisesti\u2019. Is\u00e4n arkkitehdin ja \u00e4idin kuvataideopettajan ammatit eiv\u00e4t voineet olla vaikuttamatta l\u00e4ht\u00f6kohtiin, joista kuvanveist\u00e4j\u00e4 ponnistaa ja \u2013 ponnistaa irti. Taiteilija ei ep\u00e4r\u00f6i matkallaan menneeseen ja sen kautta nykyisyyteen, olemisemme uskoon ja uskon puutteeseen, samalla armottomuuteen \u2013 ja huumoriin.<\/p>\n
Arkisena ja k\u00f6yh\u00e4n taiteen, \u2019arte poveran\u2019, materiaalina puu trivialisoi kuvanveiston pyhyytt\u00e4 ja ikuisuutta, mutta s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 taidelajin mahdollisuudet voiman ja painon kertomiseen. Moderni kuvanveisto hioo ja patinoi aineksensa usein ilmaisemaan my\u00f6s keveytt\u00e4 ja aineettomuutta. Ajattelen erityisesti useita suomalaisia moderneja kuvanveist\u00e4ji\u00e4 Pullisesta Tapperiin. Helasvuo sen sijaan ottaa kantaa orgaanisen maailmankuvansa erilaisiin ulottuvuuksiin painon vaikutelmaa kaihtamatta. Taiteilija kielt\u00e4ytyy ik\u00e4\u00e4n kuin omiin s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihins\u00e4 vedoten mahdollisuudesta kevent\u00e4\u00e4 puuaineksensa kuviteltua painoa. Paino yhdistyy absurdiin, kuten N\u00e4lk\u00e4-sarjan j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4isiss\u00e4 arkiesineiss\u00e4 (2000). Tai teoksessa Sattumia (2004), joka saa Karjalainen-lehden kriitikon Leena Leskinen-Myllerin kutsumaan Helasvuota \u201dgroteskin Eeva Ryyn\u00e4seksi\u201d. Puulajien erilaiset arvostukset ja k\u00e4ytt\u00f6tavat kirvoittavat esiin ideoita: arkinen lepp\u00e4, haapa ja m\u00e4nty ja toisaalta jalopuu antavat motiiveille potkua. Veist\u00e4j\u00e4n ideat k\u00e4rjist\u00e4v\u00e4t: hampurilaisboksi syntyy tammesta, lusikka m\u00e4nnyst\u00e4.<\/p>\n
Taiteilijaroolin haltuunotto saa merkityksens\u00e4, kun Helasvuo naistaitelijana sanoutuu irti tapperilaisesta romantiikasta veist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Kallofeminiinin: suurennettu kohdun muoto munasarjatiehyineen ottaa mittaa miehisest\u00e4 sankaruudesta. Helasvuon ty\u00f6st\u00e4m\u00e4 materiaali ja tarina liittyv\u00e4t yhteen. Yhdess\u00e4 puu ja muoto ehdottavat teemaksi syklisyytt\u00e4, yh\u00e4 uudelleen rakennettavan maailman perusehtoja \u2013 ja k\u00e4rsimyst\u00e4. Helasvuon ammatin miehinen perinne v\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n rajusti irti modernismin keskeisten (miesten) ihanteiden haltioituneesta ihailusta, ylev\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
Helasvuo ei yksil\u00f6i t\u00e4sm\u00e4llisesti asemaansa taiteen kartalla: \u201dLouise Bourgeois\u00b4n taide on minulle l\u00e4heist\u00e4. Arvostan h\u00e4nen t\u00f6it\u00e4\u00e4n, mutten traumojen kannalta; minulla on varmaan eri traumat\u201d, taiteilija sanoo naurahtaen. Helasvuolla uskon kuvat: Kristus ja piet\u00e0, k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t yleisiksi kuviksi. Taiteilija toteaa: \u201dKeskiaikainen kirkkotaide on yleistett\u00e4viss\u00e4 inhimilliseksi kuvaksi asioista, joita jokainen ihminen kohtaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, uhrautumisesta (krusifiksi), menetyksest\u00e4 (piet\u00e0), suojan antamisesta (Maria).\u201d Kristus-hahmon rujouteen ilmestyy hartaan kosketuksen tuottama kulumisen mielikuva. Puulajit vaihtuvat, pinta sili\u00e4\u00e4. Taiteilija tarjoaa ensin groteskia huumoria mutta vain osana irtiottoa; seuraavassa vaiheessa my\u00f6s n\u00f6yrtymist\u00e4 ihmisen\u00e4 olemisen ehdoille.<\/p>\n
Keskusteluamme muistellessani lis\u00e4\u00e4n oman luetteloni: \u00e4idin hylk\u00e4\u00e4minen, \u00e4idin korvikkeet, symbolit, sijaisuus, autarkia, autistinen vet\u00e4ytyminen, ylev\u00e4. Siin\u00e4k\u00f6 miehisen tekijyyden modernit resurssit? On totta, ett\u00e4 \u2013 itsest\u00e4\/luonnosta \u2013 vieraantumisen ylev\u00e4\u00e4 (kauhistuttavaa) tilaa ovat kartoittaneet enimm\u00e4kseen miehet kuten Samuel Beckett, surrealistit, maalarit kuten Barnett Newman ja Cy Twombly ja teoreetikoista Theodor Adorno. Lopulta hekin voimattomina modernin kaupunkitilan kehittyv\u00e4lle ylev\u00e4lle, jota esimerkiksi Sophia Coppola hienovaraisesti tarkastelee elokuvassaan Lost in Translation taustanaan Tokion kaupunkimaisema. Globaali ylev\u00e4 on mahdoton k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4, kulttuurinen ristiriita, joka yritet\u00e4\u00e4n piilottaa kuvitellun ykseyden pinnan alle. Kulttuurisosiologi Jean Baudrillard puhuu varhaisen merkityksenannon rakenteiden romahtamisesta. Ylev\u00e4 katoaa simulaation tielt\u00e4, ylev\u00e4n huipennuksessa ja huimauksessa. En\u00e4\u00e4 ei ylev\u00e4\u00e4 voi liitt\u00e4\u00e4 tummaan t\u00e4htitaivaaseen, maisemaan, t\u00e4ydenkuun ja luonnonilmi\u00f6iden armottomuuteen. Ylev\u00e4 on siirtynyt ihmisen tuottamiin autonomisiin valtarakenteisiin, joissa yksil\u00f6n suhde traditioon ja menneisyyteen katkeaa. Samalla nykyisyys muuttuu katkelmalliseksi, modernin fragmentiksi. Tarttumalla ihmisen ruumiillisuuteen mittakaavana ja taiteen mallina Maija Helasvuo veist\u00e4\u00e4 tradition jatkuvuuden ja modernin fragmentaarisuuden ristiriitaa julki.<\/p>\n
Helasvuon kyn\u00e4 ja pyyhekumi ovat r\u00e4ll\u00e4kk\u00e4, taltta ja kirves. Yrit\u00e4n n\u00e4hd\u00e4 taiteilijan teokset kovasta aineksesta irrotettuina muotoina. Muoto merkitsee aina jotakin, tosin eri asioita. Havainnon vastineena muoto merkitsee sit\u00e4, mink\u00e4 osaamme lukea. Lukutaitoon kuuluu toisto, empiminen, uumoilu, arvaukset \u2013 ja muistaminen. Helasvuo ei ole nonfiguratiivinen taiteilija, sill\u00e4 hahmon \u00e4\u00e4rien muokkaamisessa ei ole kyse pelkist\u00e4misest\u00e4 vaan figuurin l\u00f6yt\u00e4misest\u00e4, pikemminkin siis ekspressiivisyydest\u00e4. Yhteys abstraktiin taiteeseen on silti h\u00e4m\u00e4\u00e4v\u00e4n, ilkikurisen l\u00e4hell\u00e4. Tutkija Tutta Palin on arvellut Helasvuon osaavan antaa teoksissaan t\u00e4sm\u00e4llisen ilmaisun ep\u00e4vakaalle, er\u00e4\u00e4nlaiselle abstraktille mutta ep\u00e4varmalle. Palin rakentaa tekstiss\u00e4\u00e4n analogian konkreettisen ja stabiilin ja abstraktin ja ep\u00e4stabiilin v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4h\u00e4n viittaa my\u00f6s Marja-Terttu Kivirinta luonnehtiessaan kritiikiss\u00e4\u00e4n Helasvuon teoksia. Ja jos saa lis\u00e4t\u00e4: analogian voi rakentaa my\u00f6s informalistiselle siirtymien taiteelle. Informalismi on t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa sek\u00e4 huono ett\u00e4 osuva termi, sill\u00e4 abstraktin ja nonfiguratiivisen synonyyminen suhde katkeaa Helasvuon taiteessa mielenkiintoisella tavalla. Katsojan ensi vaikutelma Helasvuon teosten nonfiguratiivisuudesta saa pian lis\u00e4aineksia figuratiivisista muodoista, jotka kokemuksessa kehittyv\u00e4t vasta viiveell\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n realistisiksi tekij\u00f6iksi. Emme tarvitse kuin pienen vihjeen ep\u00e4varmuudesta ja siirtymisest\u00e4 abstraktista konkreettiseen l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n ja fyysisen muistimme her\u00e4tt\u00e4miseksi. Toinen virtuaalinen ehto tulkinnalle on, kuten Kallofeminiinin tapauksessa, jokin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen tieto muodon analogian perustasta. Paitsi painovoiman my\u00f6s hahmovoiman ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyyden tulkinnassa joudumme laajentamaan ja erikseen sovittamaan abstraktin k\u00e4sitteen Helasvuon tuotantoa koskevaksi selitykseksi.<\/p>\n
Ateljeessa ty\u00f6skentelev\u00e4 veist\u00e4j\u00e4 tekee valintansa taidelajinsa koko historian aikana k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n otettujen ty\u00f6n prosessien ja taitojen paljoudesta ja keskittyy lopulta vain yhteen kompetenttiin muodon antamisen ja merkitsemisen tapaan. Yksil\u00f6llisen olemassaolon hauraus ja k\u00e4rsimys, historia ja arki kootaan kirveen j\u00e4tt\u00e4miksi j\u00e4ljiksi puuhun, muodoiksi ja tarinoiksi, jotka synnytt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s Maija Helasvuon teosten kitkaksi asti ylt\u00e4v\u00e4n metaforisen voiman.<\/p>\n
Jan-Kenneth Weckman<\/em><\/p>\nL\u00e4hteet:<\/strong>
\nLeena Leskinen-Myller, Ihmepuusta T\u00e4htikeinuun, kritiikki Wunderbaum-n\u00e4yttelyst\u00e4 , Karjalainen 23.10.2004.
\nBaudrillard, Jean, Ekstaasi ja rivous = L\u00b4Autre par lui m\u00e9me, habilitation, Helsinki, Gaudeamus 1991. Suom. Panu Minkkinen.
\nPalin, Tutta, Tuki ja tarve \u2013 konkreettisen ja abstraktin kohtaaminen Maija Helasvuon 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun veistoksissa, n\u00e4yttelyluettelo Machtproben, Tuttlingen, Saksa, Ars H\u00e4me, Galerie der Stadt Tuttlingen 2002.
\nKivirinta, Marja-Terttu, Kainalosauvoja vammaisille \u2013 Maija Helasvuo antaa veistosmuodon ep\u00e4varmalle, Helsingin Sanomat 25.1.2001<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Sis\u00e4lt\u00f6 1. Tuki ja tarve: Maija Helasvuo konkreettisen ja abstraktin kohtaaminen Maija Helasvuon 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun veistoksissa, Tutta Palin 2. Yhteis\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4, Mika Karhu 3. Rajallisen taidetta, Otso Kantokorpi 4. \u2018Eri traumat\u2019 \u2013 Maija Helasvuon veistostaiteesta, Jan-Kenneth Weckman Tuki ja tarve: Maija Helasvuo… Read more<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-20","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/20","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=20"}],"version-history":[{"count":37,"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/20\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":614,"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/20\/revisions\/614"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=20"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
Er\u00e4s hyvin aktuelli nykytaiteen ongelmakentt\u00e4 liittyy tavoittamattoman tavoitteluun: juuri nyt tuntuu t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4 pohtia, miten ep\u00e4varmalle, ep\u00e4vakaalle tai ambivalentille voitaisiin antaa t\u00e4sm\u00e4llinen visuaalinen ilmaisu. Miten t\u00e4m\u00e4 on mahdollista ilman, ett\u00e4 ilmaisusta itsest\u00e4\u00e4n tulee ep\u00e4varmaa ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4? Voiko avuttomuutta k\u00e4sitell\u00e4 joutumatta itse sen valtaan?\nMaija Helasvuon viime vuosien veistokset osallistuvat hyvin konkreettisella, \u201dk\u00e4sin kosketeltavalla\u201d tavalla t\u00e4h\u00e4n taiteen kent\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ynniss\u00e4 olevaan keskusteluun. Esimerkiksi puiset tai metalliset tuet – leukatuet, peukalotuet, k\u00e4sinojat – nostavat l\u00e4mpim\u00e4n humoristisesti esiin ajatuksen ruumiillisesta avuttomuudesta. Puiset tuet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t mukavilta mutta ovat hontelojalkaisia. Ne ovat visuaalisesti vaakalaudalla mutta rakenteellisesti lujia. Metallinen tuki taas voi olla siro ja huomaamaton. Jotta siihen rohkenee tukeutua, on luotettava tietoon sen kest\u00e4vyydest\u00e4, sill\u00e4 se on paradoksaalisen kevytrakenteinen. Vaikka taiden\u00e4yttelyn katsojaa ei rohkaistakaan koskemaan veistoksiin, niit\u00e4 on mahdollista kosketella ja tutkiskella silmin. Taideteorian k\u00e4sittein voitaisiin puhua niiden tuottamasta ruumiillisesta, aikaan ja paikkaan – historialliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen samoin kuin fyysiseen tilaan – paikantuvasta katsojasta.<\/p>\n
N\u00e4lk\u00e4 I-IV,
2000-2002, m\u00e4nty, lepp\u00e4, haapa,tammi<\/p><\/div>\n
Tuki-sarjan her\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 kysymyksi\u00e4 voisi viel\u00e4 jatkaa: tarvitsenko min\u00e4 t\u00e4t\u00e4? Mik\u00e4 loppujen lopuksi on ehdottoman tarpeellista? My\u00f6s kolmiosainen teos N\u00e4lk\u00e4 (2000) kommentoi tarpeiden h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 muuttuvuutta ja kulttuurisidonnaisuutta. Perustarpeeksi laskettava ravinto voi muuttua sellaiseksi itsest\u00e4\u00e4nselvyydeksi, ett\u00e4 siit\u00e4 tulee kulttuurista ylij\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4 ja jopa teollisen muotoilun kohde. T\u00e4m\u00e4 ei toisaalta muuta tarpeita v\u00e4hemm\u00e4n akuuteiksi – henkil\u00f6kohtaisesti koettuina.<\/p>\n
Nelj\u00e4s imetysp\u00e4iv\u00e4
1998, lepp\u00e4, ter\u00e4s, kivi, korkeus 45 cm<\/p><\/div>\n
Ravintoon ja tarpeisiin voidaan luonnollisesti yhdist\u00e4\u00e4 my\u00f6s teos Nelj\u00e4s imetysp\u00e4iv\u00e4 (1998), joka viittaa ruumiilliseen painon tunteeseen yleens\u00e4 ja imett\u00e4miseen erityisesti. Ns. nelj\u00e4nnen imetysp\u00e4iv\u00e4n \u201dlukot\u201d, jotka est\u00e4v\u00e4t maidon tulon ja tekev\u00e4t rinnoista kivikovat, lienee kuitenkin tuttu k\u00e4site vain imett\u00e4neille naisille. T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4 esimerkki ruumiillisuuteen kuuluvasta erityisyydest\u00e4 ja paikantuneisuudesta: ei ole olemassa ihmisruumista yleens\u00e4, vaan ainoastaan erityisi\u00e4, erilaisissa tilanteissa muovautuvia, elettyj\u00e4 \u201druumiillisuuksia\u201d. Kulttuurissamme eri yksil\u00f6ill\u00e4 on sen vuoksi erilainen suhde vaikkapa klassisen taiteen alastomaan naistorsoon, johon jotkin Helasvuon teosten orgaanisen muotomaailman yksityiskohdat n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t viittaavan. Klassisuuteensa abstrahoidun ruumiin uudelleen konkreettiseksi tekemisell\u00e4 on siten my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4t poliittiset ulottuvuutensa. Esimerkiksi yhdess\u00e4 olemisen vaikeutta ilment\u00e4v\u00e4 Ryhm\u00e4 (1998-1999) koostuu juuri kahdesta \u00e4\u00e4rimmilleen j\u00e4nnitettyyn tasapainoon sijoitetusta naisruumiin torsosta.<\/p>\n
Ryhm\u00e4
1998 – 1999, korkeus 2 m<\/p><\/div>\n
Ylimieli
1999, lepp\u00e4, kerni korkeus 250 cm<\/p><\/div>\n
Ylimieleen (1999) on niin ik\u00e4\u00e4n rakennettu herkk\u00e4 tasapaino, joka ilment\u00e4\u00e4 samanaikaista ep\u00e4varmuuden ja varmuuden tunnetta: suurinkin varmuus perustuu jatkuvaan kannattelemiseen ja keskittyneeseen tasapainoon. My\u00f6s k\u00e4ytetyt materiaalit ovat j\u00e4nnitteisess\u00e4 ristiriidassa arkip\u00e4iv\u00e4isen, naisten maailmaan kuuluvan kernin haastaessa traditionaalisesti miehiseksi mielletyn puunty\u00f6st\u00f6n. Materiaalirinnastus on jonkinlaisesta historiallisesta eriaikaisuudestaan ja assosiatiivisesta r\u00f6yhkeydest\u00e4\u00e4n huolimatta visuaalisesti raikas ja helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4. Sama iloinen ambivalenssi toistuu monissa Maija Helasvuon veistoksissa.<\/p>\n
Tutta Palin<\/em><\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Kuvanveist\u00e4j\u00e4 Maija Helasvuon teokset\u00a0 kuvaavat ihmisen perusemootioiden dynamiikkaa; menetyst\u00e4, haavoittuvaisuutta, l\u00e4heisyytt\u00e4 ja ihmisen riippuvuutta sosiaalisesta kanssak\u00e4ymisest\u00e4. Helasvuon taiteen keski\u00f6ss\u00e4 on tunteiden kerrostumat. \u00a0Mika Karhu<\/em><\/p>\n Text in German:<\/p>\n Maija Helasvuo, Bildhauerin<\/strong><\/p>\n Verschiedene Ebenen menschlichen F\u00fchlens sind zentral in Maija Helasvuos k\u00fcnstlerischem Werk. Ihre Skulpturen machen grundlegend menschliche emotionale Dynamiken sichtbar: Verlust, Verletzlichkeit, N\u00e4he und unsere Abh\u00e4ngigkeit von sozialer Interaktion. Jede Person ist Teil der Gemeinschaft aller Menschen. Durch die gemeinschaftliche Erfahrung und alle m\u00f6glichen Formen der zwischenmenschlichen Interaktion nimmt ein Ereignis prozesshaft Form an, alle Verbindungen und Interaktionen in solchen Prozessen bilden die Gesamtheit der Bedeutung menschlicher Gesellschaft.<\/p>\n Das, was auf starke Emotionen innerhalb der Gesellschaft als richtungsweisende Kraft einwirkt, ist auf die eine oder andere Weise ein verbindender Faktor und l\u00f6st einen Prozess emotionaler Anpassung aus. Was in unserer Umgebung stattfindet, hat einen Einfluss auf uns. Helasvuos Skulpturen stellen diesen unsichtbaren Einfluss dar, der gleichzeitig wandlungsf\u00e4hig und konkret ist.<\/p>\n Mika Karhu, Ph.D.<\/em><\/p>\n Puu on ikiaikainen veistotaiteen materiaali, mutta orgaanisena se ei ole ikuista. Ihmisik\u00e4\u00e4n verrattuna puun ik\u00e4 tuo n\u00e4kyviin uuden aikaulottuvuuden: Vanhin Suomesta l\u00f6ydetty el\u00e4v\u00e4 puu on yli 760-vuotias, mutta tutkijat kykenev\u00e4t nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n luonnossa s\u00e4ilynytt\u00e4 ja melko tarkkaan ajoitettua puumateriaalia tuhansien vuosien ajalta. Biologisen olemassaolon rajallisuudella on siis rinnakkaisia aikajanoja, joille alle 50-vuotias kuvanveist\u00e4j\u00e4 asettuu.<\/p>\n Kulttuurikin on rajallista. Sekin rapautuu ja hajoaa: sanat ja symbolit saattavat menett\u00e4\u00e4 merkityksens\u00e4 tai muuttaa semanttista kattavuuttaan, toisinaan ne saavat uusiakin merkityksi\u00e4. On ollut my\u00f6s katkoksia, emmek\u00e4 kykene tulkitsemaan kaikkia vanhoja viestej\u00e4. N\u00e4in on k\u00e4ynyt esimerkiksi nyky\u00e4\u00e4n maailman vanhimmaksi puuveistokseksi nimetylle, Uralvuorilta l\u00f6ydetylle Shigirin idolille<\/em>, jota s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n Jekaterinburgin historiallisessa museossa. Ihmist\u00e4 kuvaavan veistoksen ik\u00e4 on noin 9 500 vuotta. Sen pinta on t\u00e4ynn\u00e4 kuviointia, jota tutkijat yritt\u00e4v\u00e4t avata \u2013 he puhuvat mielell\u00e4\u00e4n \u201dsalaisista koodeista\u201d.<\/p>\n Kuvanveist\u00e4j\u00e4 Maija Helasvuo<\/strong> kokee rajallisuuden yhdeksi keskeisiksi teemoistaan. Suurin osa meist\u00e4 kokee rajallisuuden nimenomaan kuolevaisuuden tajuamisen, sis\u00e4ist\u00e4misen tai ymm\u00e4rt\u00e4misen kautta \u2013 toki sitten monella erilaisella tavalla tulkittuna ja erilaisen ilmiasun saavana. Kuolevaisuus on joka tapauksessa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n osa el\u00e4m\u00e4n perustuslakia. Saksalainen filosofi Martin Heideggerin<\/strong> mukaan (Oleminen ja aika<\/em>, 1927, suom. 2000) \u201dihmisen oleminen on olemista kuolemaa kohti\u201d.<\/p>\n Rajallisuuden ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 ja kuvaamista \u2013 vaikkapa taiteen kautta \u2013 voi ajatella my\u00f6s merkityksen kautta: juuri rajallisuus antaa el\u00e4m\u00e4lle sen merkityksen. Ja eik\u00f6 taiteilija ole juuri se henkil\u00f6, jonka ainakin yksi teht\u00e4vist\u00e4 on antaa merkityksi\u00e4? Luoda merkityksi\u00e4, kuvata merkityksi\u00e4, analysoida merkityksi\u00e4, muuntaa merkityksi\u00e4, kyseenalaistaa merkityksi\u00e4?<\/p>\n Helasvuon taiteessa kuolema, rajallisuus ja merkitys kietoutuvat toisiinsa. T\u00e4m\u00e4 kuulostaa ehk\u00e4 hieman synk\u00e4lt\u00e4, mutta kuoleman kuvaamisen sijaan h\u00e4nen taidettaan tulisikin ehk\u00e4 tarkastella viel\u00e4 tarkemmin m\u00e4\u00e4ritellyst\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta: kuolemastaan tietoisen el\u00e4m\u00e4n taiteena.<\/p>\n On tunnetusti vaikeaa k\u00e4sitell\u00e4 rajallisuutta, jos vie ajatuksensa tarpeeksi pitk\u00e4lle \u2013 aivan samoin kuin on vaikea k\u00e4sitell\u00e4 rajattomuutta, kuten vaikkapa universumin \u00e4\u00e4rett\u00f6myytt\u00e4 t\u00e4htitaivasta katsellessaan. Yksi perinteinen tapa k\u00e4sitell\u00e4 vaikeita asioita on huumori. Huumorissa on monia lajeja. Helasvuo hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 ainakin kahta: groteskia<\/em> ja tragikoomisuutta<\/em>.<\/p>\n Helasvuo ei ole avoimen yhteiskunnallinen tai poliittinen taiteilija, mutta tuodessaan esiin el\u00e4m\u00e4n tragikoomisia piirteit\u00e4 ja ulottuvuuksia ja k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n metodinaan groteskia, h\u00e4n asettuu v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kriittiseen positioon. Australialainen kirjallisuudentutkija Philip Thomson<\/strong> (The Grotesque<\/em>, 1972) on todennut: \u201dGroteski esitystapa taiteessa ja kirjallisuudessa on usein vallitseva yhteiskunnissa ja aikakausina, joita leimaavat kiistat, radikaali muutos ja ep\u00e4j\u00e4rjestys.\u201d<\/p>\n Helasvuo ei kuitenkaan ole satiirikko, eik\u00e4 groteskia kannata tarkastella pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n satiirin keinona. Ven\u00e4l\u00e4inen kirjallisuudentutkija Mihail Bahtin<\/strong> on todennut (Francois Rabelais \u2013 keskiajan ja renessanssin nauru<\/em> (1965, suom. 1995), ett\u00e4 groteskissa negatiivinen ja positiivinen \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4 voivat sulautua yhteen samassa kuvassa, ett\u00e4 kohde voi ylitt\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4llisten rajojensa lis\u00e4ksi my\u00f6s laadulliset rajansa, ett\u00e4 se voi ylitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 ja sulautua muihin kohteisiin.<\/p>\n Groteski on tietyll\u00e4 tavalla kuoleman ja synnyn rajapinta \u2013 sellaisena yksi vastausyritys rajallisuuden ongelmaan. N\u00e4in Bahtin: \u201dJos groteskia kuvaa tarkastellaan sen pelkistetyss\u00e4 muodossa, se ei itse asiassa koskaan esit\u00e4 yksil\u00f6llist\u00e4 ruumista: kuva koostuu aukoista ja ulokkeista, jotka edustavat jo toista, alulle pantua ruumista. Se on ikuisesti uudistuvan el\u00e4m\u00e4n siirtym\u00e4kohta, kuoleman ja hedelm\u00f6ittymisen ehtym\u00e4t\u00f6n astia.<\/p>\n Groteski siis sivuuttaa sen l\u00e4p\u00e4isem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pinnan, joka sulkee ja rajoittaa ruumiin erilliseksi ja valmiiksi. Siksi groteski kuva ei esit\u00e4 vain ulkoista vaan my\u00f6s ruumiin sis\u00e4isen kuvan: veren, suoliston, syd\u00e4men ja muut sis\u00e4elimet. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sis\u00e4iset ja ulkoiset piirteet sulautuvat samassa kuvassa yhteen.\u201d<\/p>\n Bahtinin ajatukset tulevat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mieleeni, kun katson Helasvuon veistoksia \u2013 yht\u00e4lailla ulkoisesti v\u00e4hemm\u00e4n groteskeja kuten h\u00e4nen perhett\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 hienoviritteist\u00e4 sarjaansa kuin sarjaa Strange Fruits<\/em> (2011\u201312) tai tuoretta, varsin raadollista Riippuvaa lihaa<\/em> (2015).<\/p>\n Helasvuon mieltymys groteskiin selittyy jo h\u00e4nen omalla taidehistoriallaan: h\u00e4n on niit\u00e4 lapsia, joita kuljetettiin taiden\u00e4yttelyiss\u00e4 pienest\u00e4 pit\u00e4en. Suomen keskiaikainen kirkollinen puuveisto ja muun muassa vaivaisukot j\u00e4iv\u00e4t mieleen jo lapsena. Juuri n\u00e4iss\u00e4 lajeissa on el\u00e4nyt groteskin suurin k\u00e4ytt\u00f6voima: kansanomaisuus. Siin\u00e4 piilee my\u00f6s poliittisuus. Siteeraan viel\u00e4kin Bahtinia, joka vertailee karnevalistista, groteskia hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4\u00e4 juhlimista viralliseen juhlimiseen: \u201dKeskiajan viralliset juhlat \u2013 sek\u00e4 kirkon ett\u00e4 feodaalivaltion \u2013 eiv\u00e4t koskaan johtaneet vallitsevan maailmanj\u00e4rjestyksen ulkopuolelle eiv\u00e4tk\u00e4 luoneet mit\u00e4\u00e4n toista el\u00e4m\u00e4\u00e4. P\u00e4invastoin, ne pyhittiv\u00e4t, vahvistivat vallitsevan rakenteen ja lujittivat sit\u00e4.\u201d Kirkoissa ainoa poikkeus t\u00e4st\u00e4 oli kansanomainen veistotaide, jota ei tosin aina v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 taiteeksi nimitetty \u2013 moni tekij\u00e4kin on j\u00e4\u00e4nyt nimett\u00f6m\u00e4ksi.<\/p>\n Helasvuo ei tietystik\u00e4\u00e4n ole mik\u00e4\u00e4n kansanomainen veist\u00e4j\u00e4. H\u00e4n on akateemisesti koulutettu veist\u00e4j\u00e4, joka tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n pitk\u00e4ss\u00e4 institutionaalisessa traditiossa. Se antaa my\u00f6s mahdollisuuden toiseen liikesuuntaan. H\u00e4n tekee taidetta, jolla on oma voimakas asemansa yhteiskunnassa. Sit\u00e4 n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n muun muassa sille pyhitetyiss\u00e4 paikoissa, taidemuseoissa. T\u00e4t\u00e4 h\u00e4n voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4kseen esimerkiksi halutessaan pyhitt\u00e4\u00e4 arkea. H\u00e4n voi tuoda museoon kuvan arkisesta juureksesta, banaaninkuoresta, leukatuesta tai ihan mit\u00e4 tahansa ja n\u00e4in pakottaa meit\u00e4 ajattelemaan valintansa syit\u00e4 \u2013 sek\u00e4 yksitt\u00e4isi\u00e4 teoksia ett\u00e4 my\u00f6s itse koko merkityksenantoprosessin luonnetta ja rakennetta. Mit\u00e4 voidaan kuvata, mit\u00e4 kuvataan ja miksi?<\/p>\n Helasvuo on utelias taiteilija, ja h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 uteliaisuudellaan kysymyksi\u00e4: Mill\u00e4 materiaalilla mit\u00e4kin voidaan kuvata? Mik\u00e4 sopii mihin? Mik\u00e4 asettaa rajoitteita? Niinp\u00e4 h\u00e4n on puun lis\u00e4ksi k\u00e4ytt\u00e4nyt pronssia ja l\u00e4htenyt kokeilemaan nyt my\u00f6s keramiikkaa ja lasia. T\u00e4m\u00e4 kertoo sek\u00e4 Helasvuolle ominaisesta uteliaisuudesta ja ett\u00e4 kahtalaisesta rohkeudesta. Taiteilijat on tapana laittaa erilaisiin melko tiukkarajaisiin lokeroihin. Jos minulle esitet\u00e4\u00e4n kysymys suomen johtavista naispuolisista \u2013 t\u00e4llaisia sukupuolitettuja kysymyksi\u00e4 kysyt\u00e4\u00e4n \u2013 kuvanveist\u00e4jist\u00e4, jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t puuta materiaalinaan, tulee mieleeni v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kaksi nime\u00e4: Anneli Sipil\u00e4inen<\/strong> \u2013 Helasvuon vanhempi kollega ja yst\u00e4v\u00e4 \u2013 ja Maija Helasvuo. Rohkeutta uuden materiaalin valinta osoittaa siksi, ett\u00e4 kummastuneen yleis\u00f6n vastaanotto saattaa olla kielteinen. Miksi se ei pysy uskollisena sille, mist\u00e4 se tunnetaan? Uusi materiaali vaatii my\u00f6s toisella tapaa rohkeutta. Keraamikot ja lasitaiteilijat tapaavat tehd\u00e4 keraamisia ja lasisia objekteja oikeaksi havaittujen menetelmien, todellisuudessa melko tiukkojen s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4rjestelmien mukaan. Helasvuota eiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4rjestelm\u00e4t kahlitse. K\u00e4ytt\u00f6esineen tekij\u00e4 ei voi sallia virheit\u00e4, mutta kuvanveist\u00e4j\u00e4 voi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Taiteilijan omin sanoin: \u201dKeramiikassa hy\u00f6dynn\u00e4n kaikki virheet, itse asiassa virheet ovat toisinaan parasta, mit\u00e4 voi tulla, kun joudutaan miettim\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 sen kanssa tehd\u00e4\u00e4n \u2013 usein siit\u00e4 voi tulla se komein kohta.\u201d T\u00e4h\u00e4n Helasvuo on joutunut tottumaan ja sit\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s puun kanssa: \u201dKun puu halkeilee odottamattomasti, sen voi paikata tosi kauniisti vaikka eri puulajilla, ja siit\u00e4 saattaa tulla herkullinen paikka veistokseen.\u201d Kuvanveist\u00e4j\u00e4 oppii suorastaan odottamaan virheit\u00e4: \u201dParhaat virheet ovat minulta viel\u00e4 kokematta.\u201d<\/p>\n Vaikka Helasvuon teemat ovat usein abstrakteja ja maailmaa syleilev\u00e4n eksistentiaalisia, on h\u00e4n kuitenkin my\u00f6s k\u00e4sity\u00f6l\u00e4inen. H\u00e4nen metodiset juurensa tulevat v\u00e4h\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lt\u00e4kin taholta. \u201dEhk\u00e4 minun pit\u00e4isi aloittaa viulunsoitosta. Sit\u00e4 harrastin lapsuudesta alkaen ja minusta piti tulla muusikko. Se on vaikuttanut ty\u00f6skentelytapaani voimakkaasti. Puuveisto on osin samanlaista kuin viulunsoitto. Puu on nyt minun instrumenttini. Minulla on suhde siihen. Harjoitan sit\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 minusta tulee taitava, mutta voin taidollistua siin\u00e4 lis\u00e4\u00e4 koko loppuel\u00e4m\u00e4ni.\u201d Nyt Helasvuo on palannut viulunkin pariin: h\u00e4n soittaa instrumenttiaan kamariorkesterissa.<\/p>\n K\u00e4sity\u00f6l\u00e4isen\u00e4 Helasvuo on kiinnostunut puusta my\u00f6s materiaaliesteettisess\u00e4 mieless\u00e4. Puun veistett\u00e4vyys on yksi ulottuvuus, mutta esimerkiksi v\u00e4rien ja s\u00e4vyjen avulla pystyy tekem\u00e4\u00e4n erilaisia yhdistelmi\u00e4, muun muassa raidallista j\u00e4lke\u00e4.<\/p>\n Veist\u00e4ji\u00e4 on periaatteessa kahdenlaisia: niit\u00e4 jotka lis\u00e4\u00e4v\u00e4t ja niit\u00e4 jotka poistavat. Savea muovaava veist\u00e4j\u00e4 lis\u00e4\u00e4 materiaalia antaakseen muotoa. Puuta tai kive\u00e4 ty\u00f6st\u00e4v\u00e4 veist\u00e4j\u00e4 poistaa hakkaamalla tai veist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 materiaalia p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen kohti haluttua muotoa. Helasvuo tekee puun kanssa molempia \u2013 ja itse asiassa sit\u00e4 modernin my\u00f6t\u00e4 syntynytt\u00e4 kolmattakin mahdollisuutta: rakentaa tai kasaa. H\u00e4n saattaa poistaa veist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 materiaalia sahatavarasta, h\u00e4n saattaa liitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 toisiinsa tai paikkailla, mutta yht\u00e4lailla h\u00e4n saattaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mets\u00e4st\u00e4 l\u00f6ydetty\u00e4 juurakkoa kuin readymade-materiaalina.<\/p>\n Ennen vanhaan meill\u00e4 oli esimerkiksi tapana ihailla yhdest\u00e4 puusta veistetty\u00e4 taidokkaan yksityiskohtaista ja esitt\u00e4v\u00e4\u00e4 p\u00e4hkin\u00e4puista veistosta. Helasvuon kaltaisten veist\u00e4jien my\u00f6t\u00e4 tilanne on muuttunut: he n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t meille liitokset, rajakohdat, halkeamat, katkokset \u2013 eiv\u00e4tk\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n n\u00e4yt\u00e4 vaan tuovat ne esiin merkityksell\u00e4 ladattuina sis\u00e4lt\u00f6in\u00e4. Helasvuo ei k\u00e4yt\u00e4 efektin\u00e4\u00e4n illuusiota, h\u00e4n pikemminkin purkaa sit\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n esimerkiksi sarjassaan Tuki<\/em> (1997\u201398) sen, miten haurasta, k\u00f6mpel\u00f6\u00e4 ja riippuvaista maailmassa oleminen on.<\/p>\n Mutta puu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 jo sellaisenaan merkityksenantoa, jota voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4sitteellisestikin hyv\u00e4kseen. Harva meist\u00e4 pys\u00e4htyy useinkaan ajattelemaan esimerkiksi sit\u00e4, ett\u00e4 \u201dtavallisten puiden\u201d lis\u00e4ksi on olemassa erikseen k\u00e4site \u201djalopuu\u201d. Miten joku puu on jalompi kuin joku toinen? Py\u00f6kki on Suomessa jalopuu, Saksassa siit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n halkoja l\u00e4mmitykseen. Kyse on siis kulttuuri- ja paikkasidonnaisista hierarkioista sek\u00e4 \u2013 j\u00e4lleen kerran \u2013 merkityksenantoprosesseista. Helasvuo kokee sen arjessaan: haapaa ja m\u00e4nty\u00e4 h\u00e4n ostaa Haarajoen sahalta, seetri\u00e4 Kitarapajasta. Juurakot l\u00f6ytyv\u00e4t ilmaiseksi mets\u00e4st\u00e4. Se, mit\u00e4 Helasvuo tekee, on my\u00f6s jalostamista. Periaatteessa se on samanlaista jalostamisprosessia, jonka my\u00f6t\u00e4 norjalainen 10 euron lehm\u00e4nnahka p\u00e4\u00e4tyy Vuittonin 3 000 euron laukuksi. Helasvuo on tietoinen merkityksenannon hierarkioista \u2013 esimerkiksi sarjassa N\u00e4lk\u00e4<\/em> (2000) kauha syntyi m\u00e4nnyst\u00e4, hampurilaisboksi tammesta. Halvin ja tarpeettomin \u2013 itse asiassa vahingollisin \u2013 yhtyi jaloon.<\/p>\n Osin Helasvuon materiaalikokeilut liittyv\u00e4t modernistiseen perinteeseen, mink\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s tunnistaa itsess\u00e4\u00e4n. Taideteosten ei tarvitse v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 viitata itsens\u00e4 ulkopuolelle. Silkka materiaalien ominaisuuksien esteettinen leikki voi olla kiinnostavaa. Lasissa l\u00e4pin\u00e4kyvyys tuo esimerkiksi teoksen varjon k\u00e4yt\u00f6lle aivan uusia ulottuvuuksia. My\u00f6s lasin hauraus, sen uhkaava rikkoutuminen on jo sellaisenaan kiinnostava asia \u2013 ilman ett\u00e4 ajatusta veisi symbolisen alueelle. Helasvuo toteaakin, ett\u00e4 vaikka \u201dhaen sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, kiinnostaa minua my\u00f6s visuaalinen vaikuttavuus\u201d. H\u00e4n haaveilee jopa efektin aikaansaamisesta ja muistaa joitain omia n\u00e4yttelykokemuksiaan, jossa \u201dkatsominen muuttuu ruumiilliseksi ja tuottaa kylmi\u00e4 v\u00e4reit\u00e4\u201d. Mutta eiv\u00e4th\u00e4n l\u00e4pin\u00e4kyvyys ja hauraus koskaan j\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n visuaalisiksi \u2013 niin merkityksell\u00e4 ladattuja ominaisuuksia ne ovat. Ne viev\u00e4t suoraan el\u00e4m\u00e4n merkityksen ongelmiin ja tapoihin k\u00e4sitell\u00e4 niit\u00e4. Kokeilkaapa sanoa \u00e4\u00e4neen: \u201dOlen lasi.\u201d Aika voimakas metafora. Ent\u00e4s t\u00e4m\u00e4: \u201dOlen l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4\u201d? Eik\u00e4 kumpikaan ole yksiselitteinen.<\/p>\n Taiteilijana Helasvuo el\u00e4\u00e4 monen rajapinnan j\u00e4nnitteess\u00e4. H\u00e4n toimii melko miehisess\u00e4 perinteess\u00e4 naisena ja tuo sen toisinaan esiin, kuten vaikkapa Kallofeminiini<\/em> (2004) \u2013 puuhun suurennettu kohtu munasarjatiehyeineen. H\u00e4n toimii materiaaliensa kautta k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isyyden \u2013 virheiden teon mahdollisuus \u2013 ja \u201dpuhtaan\u201d taiteen \u2013 virheist\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys \u2013 j\u00e4nnitteess\u00e4. H\u00e4n toimii modernismin ja m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n nykytaiteen j\u00e4nnitteess\u00e4 \u2013 kuten taiteilijakollega Jan Kenneth Weckman <\/strong>on todennut: \u201dTarttumalla ihmisen ruumiillisuuteen mittakaavana ja taiteen mallina Maija Helasvuo veist\u00e4\u00e4 tradition jatkuvuuden ja modernin fragmentaarisuuden ristiriitaa julki.\u201d Helasvuo el\u00e4\u00e4 yksil\u00f6n ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n yhteiskunnan j\u00e4nnitteess\u00e4. Riippuvuus voi olla riippuvuutta omasta kehosta ja sen toimivuudesta mutta my\u00f6s riippuvuutta toisista \u2013 niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin pahassakin ja kaikissa niiss\u00e4 v\u00e4limuodoissa, joita juuri taide monitulkintaisuudessaan tekee n\u00e4kyv\u00e4ksi.<\/p>\n Helasvuo tavallaan avaa sit\u00e4 sivilisaatioprosessia, jota saksalaisbrittil\u00e4inen sosiologi Norbert Elias<\/strong> on kuvannut (\u00dcber den Prozess der Zivilisation<\/em>, 1939) \u2013 sit\u00e4 prosessia, jossa ulkoisen kontrollin sis\u00e4istyminen itsekuriksi tuottaa kompensaationa sis\u00e4isen el\u00e4mysmaailman. Affektit muuntuvat kuvitteellisiksi sis\u00e4isiksi emootioiksi \u2013 sen sijaan, ett\u00e4 esimerkiksi reagoisimme ja k\u00e4ytt\u00e4ytyisimme v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti affektien mukaisesti. T\u00e4m\u00e4 on varmaankin yksi syy, miksi Helasvuon ty\u00f6t saattavat tuottaa joissain katsojissa voimakasta torjuntaa \u2013 tai tarkemmin, kuten it\u00e4valtalainen psykoanalyytikko Sigmund Freund<\/strong> on todennut (Murhe ja melankolia<\/em>, 2005): \u201dAffekti on purkautumisilmi\u00f6, jota ei voida torjua, vaan se joko ilmenee tai sen ilmeneminen estyy.\u201d Helasvuon t\u00f6it\u00e4 tuntuukin olevan mahdotonta sivuuttaa pelkk\u00e4n\u00e4 esteettisen\u00e4 heijastuspintana, joka joko miellytt\u00e4\u00e4 tai ei. H\u00e4nen taiteilijapuolisonsa Mika Karhu<\/strong> on todennut osuvasti h\u00e4nen veistoksistaan: \u201dTapahtumat ymp\u00e4rill\u00e4mme vaikuttavat meihin. Veistokset kuvaavat t\u00e4t\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 vaikutusta, joka samalla on muokkaavaa ja konkreettista.\u201d<\/p>\n Helasvuo veist\u00e4\u00e4 kaksisuuntaista liikett\u00e4: samalla kun h\u00e4n ylent\u00e4\u00e4 arkista, h\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin alentaa abstraktia ja henkist\u00e4 palauttamalla ylimaallisen materiaaliseen ja ruumiilliseen maailmaan. Viel\u00e4 kerran Bahtin: \u201dMaa on \u00e4iti, se nielee synnytt\u00e4\u00e4kseen uudelleen, suurempana ja parempana. Maassa ei voi olla mit\u00e4\u00e4n kauheata, kuten ei \u00e4idin ruumiissakaan, jossa ovat ruokkivat rinnat, synnytt\u00e4v\u00e4t elimet, l\u00e4mmin veri. Maallisesta kauheasta tulee lapsia synnytt\u00e4v\u00e4 elin, ruumiillinen hauta, joka tuottaa nautintoa ja synnytt\u00e4\u00e4 uutta.\u201d<\/p>\n Helasvuon tuoreet keraamiset, hivenen ep\u00e4ortodoksisesti Miranolilla ja musteella pintak\u00e4sitellyt l\u00e4t\u00e4k\u00f6t L\u00e4t\u00e4k\u00f6iden \u00e4\u00e4rell\u00e4<\/em> (2015) tuntuvat viev\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 johonkin uuteen ja outoon suuntaan, mutta rajalla oleminen jatkuu niidenkin my\u00f6t\u00e4. Niiden tausta on Marjatta Kurenniemen<\/strong> sadussa, jossa tytt\u00f6 tipahtaa l\u00e4t\u00e4k\u00f6n kautta toiseen maailmaan, jossa kaikki on tosiaankin toisin. \u00c4iti istuu sohvalla ja is\u00e4 h\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 keitti\u00f6ss\u00e4. Leip\u00e4\u00e4 pannaan makkaran p\u00e4\u00e4lle eik\u00e4 toisin p\u00e4in niin kuin pit\u00e4isi. Palaamme n\u00e4iden l\u00e4t\u00e4k\u00f6iden my\u00f6t\u00e4 siis v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Bahtinin kansanomaiseen karnevaalikulttuuriin, jossa yhteis\u00f6n normaalit rajat rikotaan ja esimerkiksi pyh\u00e4 muuttuu maalliseksi. N\u00e4iden l\u00e4t\u00e4k\u00f6iden reunalla Helasvuo on aina tasapainoillut ja miettinyt sit\u00e4, mink\u00e4 min\u00e4kin niin el\u00e4v\u00e4sti lapsuudestani muistan: \u201dHypp\u00e4\u00e4nk\u00f6? Onkohan se syv\u00e4? Hypp\u00e4\u00e4n! Se loiskahtaa niin komeasti!\u201d Ja loska tahraa siistin erillisen yksil\u00f6ruumiini kiehtovasti tuodessaan sen osaksi luonnon prosesseja. Vaikka se ei ole vaarallista, se on kuitenkin tavallaan kielletty\u00e4.<\/p>\n Otso Kantokorpi<\/em><\/p>\n Olen Romaniassa, Sighis\u00f4aran keskiaikaisen kyl\u00e4n keskustassa. Nousen kirkkoon satoja askelmia jyrkki\u00e4 ja raskaita portaita sateilta suojaavan puukatoksen alla. J\u00e4lkeenp\u00e4in muistelen kukkulan luterilaisen kirkon puusta tehtyj\u00e4 hahmoja, penkkien ovipeilien halkeilleita figuureja ja ajan haalistamia votiivikirstuja. Kuulen orgaanisen ajan kulun vuodenaikojen ja vuosisatojen sykleiss\u00e4. Kaupunkikulttuuri tuhoaa helposti kaiken orgaanisen, ja pystytt\u00e4\u00e4 omat uudet geometriset merkkins\u00e4. Ter\u00e4s, pronssi \u2013 tai muovi \u2013 eiv\u00e4t maadu. Puu maatuu, homehtuu ja lahoaa. Maalipinnan hidastamalla matkallaan kohti lahoamista suomalainen puukirkko on hauraan ihmisen kaltainen osa maailmaa. T\u00e4h\u00e4n maailmaan kuvittelen Maija Helasvuon kuin isolla k\u00e4dell\u00e4 piestyjen puuveistosten ottavan voimakkaasti kosketusta.<\/p>\n Maija Helasvuon matka taiteilijaksi on kulttuurikasvatuksen kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4. \u201dKuljin vanhempieni mukana kirkosta kirkkoon.\u201d Funktionalismia, modernia taidetta, arkkitehtuuria, muotoilua ja kansanperinnett\u00e4 ihailtiin \u2018Kaj Franck -maisesti\u2019. Is\u00e4n arkkitehdin ja \u00e4idin kuvataideopettajan ammatit eiv\u00e4t voineet olla vaikuttamatta l\u00e4ht\u00f6kohtiin, joista kuvanveist\u00e4j\u00e4 ponnistaa ja \u2013 ponnistaa irti. Taiteilija ei ep\u00e4r\u00f6i matkallaan menneeseen ja sen kautta nykyisyyteen, olemisemme uskoon ja uskon puutteeseen, samalla armottomuuteen \u2013 ja huumoriin.<\/p>\n Arkisena ja k\u00f6yh\u00e4n taiteen, \u2019arte poveran\u2019, materiaalina puu trivialisoi kuvanveiston pyhyytt\u00e4 ja ikuisuutta, mutta s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 taidelajin mahdollisuudet voiman ja painon kertomiseen. Moderni kuvanveisto hioo ja patinoi aineksensa usein ilmaisemaan my\u00f6s keveytt\u00e4 ja aineettomuutta. Ajattelen erityisesti useita suomalaisia moderneja kuvanveist\u00e4ji\u00e4 Pullisesta Tapperiin. Helasvuo sen sijaan ottaa kantaa orgaanisen maailmankuvansa erilaisiin ulottuvuuksiin painon vaikutelmaa kaihtamatta. Taiteilija kielt\u00e4ytyy ik\u00e4\u00e4n kuin omiin s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihins\u00e4 vedoten mahdollisuudesta kevent\u00e4\u00e4 puuaineksensa kuviteltua painoa. Paino yhdistyy absurdiin, kuten N\u00e4lk\u00e4-sarjan j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4isiss\u00e4 arkiesineiss\u00e4 (2000). Tai teoksessa Sattumia (2004), joka saa Karjalainen-lehden kriitikon Leena Leskinen-Myllerin kutsumaan Helasvuota \u201dgroteskin Eeva Ryyn\u00e4seksi\u201d. Puulajien erilaiset arvostukset ja k\u00e4ytt\u00f6tavat kirvoittavat esiin ideoita: arkinen lepp\u00e4, haapa ja m\u00e4nty ja toisaalta jalopuu antavat motiiveille potkua. Veist\u00e4j\u00e4n ideat k\u00e4rjist\u00e4v\u00e4t: hampurilaisboksi syntyy tammesta, lusikka m\u00e4nnyst\u00e4.<\/p>\n Taiteilijaroolin haltuunotto saa merkityksens\u00e4, kun Helasvuo naistaitelijana sanoutuu irti tapperilaisesta romantiikasta veist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Kallofeminiinin: suurennettu kohdun muoto munasarjatiehyineen ottaa mittaa miehisest\u00e4 sankaruudesta. Helasvuon ty\u00f6st\u00e4m\u00e4 materiaali ja tarina liittyv\u00e4t yhteen. Yhdess\u00e4 puu ja muoto ehdottavat teemaksi syklisyytt\u00e4, yh\u00e4 uudelleen rakennettavan maailman perusehtoja \u2013 ja k\u00e4rsimyst\u00e4. Helasvuon ammatin miehinen perinne v\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n rajusti irti modernismin keskeisten (miesten) ihanteiden haltioituneesta ihailusta, ylev\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Helasvuo ei yksil\u00f6i t\u00e4sm\u00e4llisesti asemaansa taiteen kartalla: \u201dLouise Bourgeois\u00b4n taide on minulle l\u00e4heist\u00e4. Arvostan h\u00e4nen t\u00f6it\u00e4\u00e4n, mutten traumojen kannalta; minulla on varmaan eri traumat\u201d, taiteilija sanoo naurahtaen. Helasvuolla uskon kuvat: Kristus ja piet\u00e0, k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t yleisiksi kuviksi. Taiteilija toteaa: \u201dKeskiaikainen kirkkotaide on yleistett\u00e4viss\u00e4 inhimilliseksi kuvaksi asioista, joita jokainen ihminen kohtaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, uhrautumisesta (krusifiksi), menetyksest\u00e4 (piet\u00e0), suojan antamisesta (Maria).\u201d Kristus-hahmon rujouteen ilmestyy hartaan kosketuksen tuottama kulumisen mielikuva. Puulajit vaihtuvat, pinta sili\u00e4\u00e4. Taiteilija tarjoaa ensin groteskia huumoria mutta vain osana irtiottoa; seuraavassa vaiheessa my\u00f6s n\u00f6yrtymist\u00e4 ihmisen\u00e4 olemisen ehdoille.<\/p>\n Keskusteluamme muistellessani lis\u00e4\u00e4n oman luetteloni: \u00e4idin hylk\u00e4\u00e4minen, \u00e4idin korvikkeet, symbolit, sijaisuus, autarkia, autistinen vet\u00e4ytyminen, ylev\u00e4. Siin\u00e4k\u00f6 miehisen tekijyyden modernit resurssit? On totta, ett\u00e4 \u2013 itsest\u00e4\/luonnosta \u2013 vieraantumisen ylev\u00e4\u00e4 (kauhistuttavaa) tilaa ovat kartoittaneet enimm\u00e4kseen miehet kuten Samuel Beckett, surrealistit, maalarit kuten Barnett Newman ja Cy Twombly ja teoreetikoista Theodor Adorno. Lopulta hekin voimattomina modernin kaupunkitilan kehittyv\u00e4lle ylev\u00e4lle, jota esimerkiksi Sophia Coppola hienovaraisesti tarkastelee elokuvassaan Lost in Translation taustanaan Tokion kaupunkimaisema. Globaali ylev\u00e4 on mahdoton k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4, kulttuurinen ristiriita, joka yritet\u00e4\u00e4n piilottaa kuvitellun ykseyden pinnan alle. Kulttuurisosiologi Jean Baudrillard puhuu varhaisen merkityksenannon rakenteiden romahtamisesta. Ylev\u00e4 katoaa simulaation tielt\u00e4, ylev\u00e4n huipennuksessa ja huimauksessa. En\u00e4\u00e4 ei ylev\u00e4\u00e4 voi liitt\u00e4\u00e4 tummaan t\u00e4htitaivaaseen, maisemaan, t\u00e4ydenkuun ja luonnonilmi\u00f6iden armottomuuteen. Ylev\u00e4 on siirtynyt ihmisen tuottamiin autonomisiin valtarakenteisiin, joissa yksil\u00f6n suhde traditioon ja menneisyyteen katkeaa. Samalla nykyisyys muuttuu katkelmalliseksi, modernin fragmentiksi. Tarttumalla ihmisen ruumiillisuuteen mittakaavana ja taiteen mallina Maija Helasvuo veist\u00e4\u00e4 tradition jatkuvuuden ja modernin fragmentaarisuuden ristiriitaa julki.<\/p>\n Helasvuon kyn\u00e4 ja pyyhekumi ovat r\u00e4ll\u00e4kk\u00e4, taltta ja kirves. Yrit\u00e4n n\u00e4hd\u00e4 taiteilijan teokset kovasta aineksesta irrotettuina muotoina. Muoto merkitsee aina jotakin, tosin eri asioita. Havainnon vastineena muoto merkitsee sit\u00e4, mink\u00e4 osaamme lukea. Lukutaitoon kuuluu toisto, empiminen, uumoilu, arvaukset \u2013 ja muistaminen. Helasvuo ei ole nonfiguratiivinen taiteilija, sill\u00e4 hahmon \u00e4\u00e4rien muokkaamisessa ei ole kyse pelkist\u00e4misest\u00e4 vaan figuurin l\u00f6yt\u00e4misest\u00e4, pikemminkin siis ekspressiivisyydest\u00e4. Yhteys abstraktiin taiteeseen on silti h\u00e4m\u00e4\u00e4v\u00e4n, ilkikurisen l\u00e4hell\u00e4. Tutkija Tutta Palin on arvellut Helasvuon osaavan antaa teoksissaan t\u00e4sm\u00e4llisen ilmaisun ep\u00e4vakaalle, er\u00e4\u00e4nlaiselle abstraktille mutta ep\u00e4varmalle. Palin rakentaa tekstiss\u00e4\u00e4n analogian konkreettisen ja stabiilin ja abstraktin ja ep\u00e4stabiilin v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4h\u00e4n viittaa my\u00f6s Marja-Terttu Kivirinta luonnehtiessaan kritiikiss\u00e4\u00e4n Helasvuon teoksia. Ja jos saa lis\u00e4t\u00e4: analogian voi rakentaa my\u00f6s informalistiselle siirtymien taiteelle. Informalismi on t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa sek\u00e4 huono ett\u00e4 osuva termi, sill\u00e4 abstraktin ja nonfiguratiivisen synonyyminen suhde katkeaa Helasvuon taiteessa mielenkiintoisella tavalla. Katsojan ensi vaikutelma Helasvuon teosten nonfiguratiivisuudesta saa pian lis\u00e4aineksia figuratiivisista muodoista, jotka kokemuksessa kehittyv\u00e4t vasta viiveell\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n realistisiksi tekij\u00f6iksi. Emme tarvitse kuin pienen vihjeen ep\u00e4varmuudesta ja siirtymisest\u00e4 abstraktista konkreettiseen l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n ja fyysisen muistimme her\u00e4tt\u00e4miseksi. Toinen virtuaalinen ehto tulkinnalle on, kuten Kallofeminiinin tapauksessa, jokin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen tieto muodon analogian perustasta. Paitsi painovoiman my\u00f6s hahmovoiman ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyyden tulkinnassa joudumme laajentamaan ja erikseen sovittamaan abstraktin k\u00e4sitteen Helasvuon tuotantoa koskevaksi selitykseksi.<\/p>\n Ateljeessa ty\u00f6skentelev\u00e4 veist\u00e4j\u00e4 tekee valintansa taidelajinsa koko historian aikana k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n otettujen ty\u00f6n prosessien ja taitojen paljoudesta ja keskittyy lopulta vain yhteen kompetenttiin muodon antamisen ja merkitsemisen tapaan. Yksil\u00f6llisen olemassaolon hauraus ja k\u00e4rsimys, historia ja arki kootaan kirveen j\u00e4tt\u00e4miksi j\u00e4ljiksi puuhun, muodoiksi ja tarinoiksi, jotka synnytt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s Maija Helasvuon teosten kitkaksi asti ylt\u00e4v\u00e4n metaforisen voiman.<\/p>\n Jan-Kenneth Weckman<\/em><\/p>\n L\u00e4hteet:<\/strong> Sis\u00e4lt\u00f6 1. Tuki ja tarve: Maija Helasvuo konkreettisen ja abstraktin kohtaaminen Maija Helasvuon 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun veistoksissa, Tutta Palin 2. Yhteis\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4, Mika Karhu 3. Rajallisen taidetta, Otso Kantokorpi 4. \u2018Eri traumat\u2019 \u2013 Maija Helasvuon veistostaiteesta, Jan-Kenneth Weckman Tuki ja tarve: Maija Helasvuo… Read more<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-20","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/20","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=20"}],"version-history":[{"count":37,"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/20\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":614,"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/20\/revisions\/614"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.maijahelasvuo.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=20"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Yhteis\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4,
\nMika Karhu<\/em><\/h2>\n
\nIhmisell\u00e4 on voimakkaat sosiaaliset tarpeet. Sosiaaliset tarpeet ovat samalla tavalla perustarpeita kuin muutkin fyysiset tarpeet. Juuri t\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulma tekee sosiaalisesta kokemuksesta kaikille yhteist\u00e4. Niit\u00e4 ei voi erottaa ja leikata irti ihmisyhteis\u00f6n tarpeista vain koskemaan yksil\u00f6\u00e4. Ihminen on ihmisyhteis\u00f6n kokonaisuuden osa. Yhteis\u00f6llisen kokemuksen kautta ja sen sis\u00e4ll\u00e4 kaikki sosiaaliset kokemuksen muodot tapahtumaprosessin, jonka yhteydess\u00e4 ja vuorovaikutuksessa koko ihmisyhteis\u00f6 on.
\nSe, mik\u00e4 vaikuttaa yhteis\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4 voimakkaana emootioita ohjaavana toimintana on tavalla tai toisella yhteinen tekij\u00e4 ja yhteis\u00f6n emootioita muokkaava prosessi. Tapahtumat ymp\u00e4rill\u00e4mme vaikuttavat meihin. Helasvuon veistokset kuvaavat t\u00e4t\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 vaikutusta, joka samalla on muokkaavaa ja konkreettista. Helasvuo ottaa my\u00f6s kantaa: symbolisesti syd\u00e4nlihas on j\u00e4tetty siirtolavoille, hyl\u00e4ttyn\u00e4, aivan kuin sill\u00e4 ei olisi en\u00e4\u00e4 sijaa ihmisyhteis\u00f6n voiton tavoittelun maailmassa.
\nT\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta tarkasteltuna taide k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n yhteisen kokemuksen muotoja materiaaliseen muotoon.\u00a0 Taiteen materiaalisen muokkaamisen prosessien kautta sosiaaliset merkitykset mahdollistuvat yhteisesti tarkasteltaviksi muodoiksi ja sis\u00e4ll\u00f6iksi. Assosiaatioyhteydet muodostuvat kuvallisiksi vertauskuviksi.<\/p>\n
\nRajallisen taidetta, Otso Kantokorpi<\/em><\/h3>\n
\n\u2018Eri traumat\u2019 \u2013 Maija Helasvuon veistostaiteesta,
\nJan-Kenneth Weckman<\/em><\/h2>\n
\nLeena Leskinen-Myller, Ihmepuusta T\u00e4htikeinuun, kritiikki Wunderbaum-n\u00e4yttelyst\u00e4 , Karjalainen 23.10.2004.
\nBaudrillard, Jean, Ekstaasi ja rivous = L\u00b4Autre par lui m\u00e9me, habilitation, Helsinki, Gaudeamus 1991. Suom. Panu Minkkinen.
\nPalin, Tutta, Tuki ja tarve \u2013 konkreettisen ja abstraktin kohtaaminen Maija Helasvuon 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun veistoksissa, n\u00e4yttelyluettelo Machtproben, Tuttlingen, Saksa, Ars H\u00e4me, Galerie der Stadt Tuttlingen 2002.
\nKivirinta, Marja-Terttu, Kainalosauvoja vammaisille \u2013 Maija Helasvuo antaa veistosmuodon ep\u00e4varmalle, Helsingin Sanomat 25.1.2001<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"